Tämä ei ole omakohtainen kokemukseni, mutta tapauksen olen kuullut erään paljon Valamon luostarissa aikaansa viettäneen ihmisen suusta. Tapaus itsessään on vuoden 1990 paikkeilta, mutta tarkkaa vuotta ei kertojakaan muistanut. Tarina kuitenkin kuuluu seuraavasti: pimeänä syysiltana eräs Heinäveden Valamon luostarin talkoolainen oli ollut palaamassa kävelyltä luostariin johtavaa kuusikujaa pitkin, joka vie kulkijansa luostarin pääkirkon ohitse. Talkoolainen oli jossakin kuusikujan puolivälissä alkanut tuntea olonsa epämukavaksi; aivan kuin hänen kannoillaan olisi ollut joku. Kääntyessään katsomaan olkansa ylitse näki nainen suuren, mustaan kaapuun verhoutuneen hahmon takanaan. Kauhistunut naisihminen oli ampaissut juoksuun hahmo kintereillään ja syöksynyt suin päin kirkon suojiin, jossa oli sitten aikansa tärissyt ja koonnut hermojaan. Mustakaapuinen hahmo oli kuulemma kadonnut vasta aivan kirkon portailla.
Kertoman mukaan luostarin silloinen johtaja oli lähinnä hymyillyt partaansa kuullessaan tarinan. Sanomattakin on selvää, että tarinalle voidaan löytää luonnollinenkin selitys pilailevan munkin muodossa, mutta kertojan mukaan naisen kuvaus ei sopinut yhteenkään luostarin silloiseen (ainakaan elävien kirjoissa olevaan) munkkiin. Olipa kertomus totta tai ei, se tuntuu juurtuneen osaksi Valamosta silloin tällöin kantautuvia kummitusjuttuja.