• Mummonmökin talohenki

    Tapahtumapaikka
    Ulvila

    Tapahtuma-aika
    2010

    Aaveen muoto
    Monialainen ilmiö

    Kertojana toimi
    Noopu

    Asuin pari vuotta perheeni (mies ja tyttövauvamme) kanssa mieheni isän omistamassa mummonmökissä. Rakensimme tuolloin ja mökki oli väliaikaiskotimme. Talossa ei ollut kuin olohuone, pieni keittiö, kamari, wc ja sauna. Vanha osa (kamari ja keittiö) on ilmeisesti rakennettu ennen sotia ja laajennus (sauna ja olohuone) 60-luvulla. Talossa oli asunut vanha naisihminen ja talo oli sittemmin perusteellisesti remontoitu. Ilmeisesti rouva miehineen oli rakentanut talon ja heidän tyttärensä asui melkein naapurissa (hyvin pieni kylä). Tämä taustaksi ja sitten asiaan.

    Oudot tapahtumat alkoivat heti muuttamisemme jälkeen 2010 kevät talvella. Lähinnä iltaisin ja öisin kuului kamarista omituista kilahtelevaa ääntä. Kuin jokin metallinen heiluri olisi osunut johonkin ja pompannut muutaman kerran. Ääni tuli ja meni satunnaisesti, mutta sitä ei kuulunut jos läsnä oli muita kuin mieheni ja minä. Vielä oudommaksi asian teki se, että ääntä ei pystynyt paikantamaan vaan se kuului ympäri kamaria. Tätä kesti noin pari kuukautta, kunnes hävisi yhtänopeasti kuin alkoi.

    Olin tuolloin paljon kahdestaan tyttäremme kanssa rakentamisen ja mieheni reissuhommien vuoksi. Tunsin usein että emme olleet talossa kahdestaan vaan että joku tarkkaili meitä. Tunne ei ollut pelottava vaan lähinnä kiusallinen. Saatoin herätä yöllä tunteeseen että joku seisoo kamarin ovella ja puolivuotiaan tyttäreni tuijottavan vieressäni samaan suuntaan. Eräänä kesäiltana olin juuri nukahtamaasa, kun kuulin aivan vierestäni todella räkäistä ja pilkallista naurua. Hätkähdin ääneen ja minun täytyi nousta ja tarkistaa ovi ja muut huoneet. Ei ihan heti tullut uni silmään… Useasti kävi myös poissaollessamme niin että tukevasti ikkunalaudalla olleet yrttikipponi olivat pudonneet lattialle.

    Hyvin skeptinen mieheni sai myös kokea pelottavia asioita ja on näiden jälkeen ehkä vähemmän skeptinen. Yhtenä iltana nukkumaan mennessä mieheni ji tuijottamaan kamarin ikkunaa. Kysyin mikä on hätänä mutta hän ei vastannut mitään. Aamulla istuimme aamupalapöydässä ja mieheni katsoi ulos keittiön ikkunasta ja totesi tulevansa hulluksi. Hän oli edellisenä iltana nähnyt kamarin ikkunassa muutaman sekunnin ajan mustan hahmon, ei siis piirteitä tai kasvoja. Näky oli niin vaikuttava että hän oli käynyt katsomassa onko hangessa jälkiä, no ei ollut. Aamulla hän oli nähnyt että keittiön ikkunan ohi oli kävellyt samainen musta hahmo. Hahmon olisi täytynyt olla yli kaksimetrinen, koska ikkunat ovat sen verran korkealla. Mieheni näki myös eräänä iltana orbin (kirkas valopallo) suihkussa seinän rajassa. Näky oli kestänyt muutaman sekunnin.

    Asuimme talossa noin kaksi vuotta. Kuvailemani tapahtumat kestivät ehkä muutostamme puoli vuotta ja loppuivat. Samoin tunne jonkin läsnöolosta katosi. En tiedä vaikuttiko meille muuttanut kissa jotenkin asiaan vai oliko talon henki todennut että olemme harmittomia… Kuka tietää. 🙂


    Jaa facebookissa
    Tarina löytyy arkistosta Lännen aavetarinat avainsanoilla 2010, 2010-luku, Moni-ilmiö, Ulvila.


  • Vastaa

    Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

     
    © 2004 Henkientalo.com - Kaikki oikeudet pidätetä :)

    Facebook - Twitter - Sivukartta - Sisällön kopioiminen - Mediakortti