• Mummolan karmivat äänet

    Tapahtumapaikka
    Keuruu

    Tapahtuma-aika
    2011

    Aaveen muoto
    Selittämättömät äänet

    Kertojana toimi
    DeepestVoice

    Asun tällä hetkellä mummuni kanssa yhdessä täällä mummolassa.

    Talo on mummuni ja pappani rakentama kolmikerroksinen omakotitalo (runtamamies talo) ja tähän vuoteen katottuna, melko vanha. Lapsuuteni olen asunut etelä-suomessa mutta olemme silloin tällöin käyneet viettämässä kesälomia sun muita lomia täällä Keuruulla. En ole koskaan nukkunut tässä talossa pelkäämättä.

    Olen aina miettinyt miksi, mutta en ole löytänyt siihen syytä.

    Pappani oli hyvin ankara ja sairas mies, mutta mummu erittäin herttainen. Pappani ei koskaan pitänyt minusta, sekin voi olla yksi syy suureen ahdistukseen aina talossa vieraillessa. Pappani kuoli noin 12 vuotta sitten, hän kuoli tähän taloon samaan huoneeseen missä mummuni nyt nukkuu, huonetta kutsutaan vihreäksi kamariksi. Talossa on asunut joskus vuokralaisia yläkerrassa, heistä en sen enempää osaa kertoa. Myös mummuni äiti asui viimeiset hetkensä yläkerrassa mutta kuoli sairaalassa.

    Ensimmäiset kokemukseni alkoivat yläkerrasta, varsinkin portaikosta. Olin aika pieni kun olin tulossa portaita kovaa vauhtia alas, ja näin tumman ”kasan” portaiden reunassa, tunsin että sen täytyi olla isoisoäiti. Jarrutin kauhuissani vauhtia, pelästyin melkoisesti, muistaakseni aloin vielä itkemäänkin. Kun olin päässyt portaat alas, katsoin taakseni näkyykö hahmoa enää, ei näkynyt mutta portaikossa repsotti lista, joka olisi voinut saada pahaa jälkeä minun juostessani siihen huomaamatta.

    Luulen että tämä oli varoitus henkimaailmalta, oli se sitten isoisoäiti tai kuka tahansa, etten olisi kaatunut.

    Tämän jälkeen olen tuntenut useasti kuinka joku silittää poskea tai on huoneessa läsnä, vaikka olisin yksin. Tunne on hyvin säpsähdyttävä ja pelottavakin, mutta joskus se on tuntunut myös turvalliselta. Aistin tietyt ”läsnäolijat”, heitä saattaa olla useampia, en tiedä. Mutta olotilat näiden kokemusten aikana vaihtelevat surusta pelkoon ja ahdistuksesta helpotukseen ja kaikelta siltä väliltä. Asiahan on selvä että kun on vanha talo, on myös paljon ääniä. Talo ”elää” vanhetessaan ja tässä lähellä on varuskunta josta saattaa kuulua todella isoja pamauksia heidän harjotellessaan.

    Ääniä on jos jonkinlaisia aina välillä. Mutta nyt kaikki onkin toisin.

    Kun muutin tänne mummuni kanssa (olen asunut täällä nyt hieman yli puolivuotta) koin levottomia öitä mutta en toisaalta kokenut pelkoa. Muutakuin alakerrassa suihkussa, siellä tunnen aina sellaista joka saa minut miltein pakokauhuun ja suihkuhetket jäävät hyvinkin lyhyeksi (mutta en haise pahalle :D)!

    Kaikki alkoi noin 3-4 viikkoa sitten. Aloin kuulla ääniä, todella outoja sellaisia. Nukun alakerrassa mummuni kanssa, hän vihreässä kamarissa ja minä olohuoneessa. Yläkerrassa en nuku enää sillä se on täynnä jos jonkinlaista muuttokamaa enkä nähnyt siellä koskaan mitään muuta kuin painajaisia. Kaikki äänet kuuluvat yläkerrasta. Tiedämme kaikki jotka tässä talossa ovat asuneet miltä kuulostaa kun ihminen kävelee yläkerrassa, se kuuluu pienenä tuminana, askeleina jotka kuulostavat pehmeiltä ja myös lattia narisee kävellessä.

    Nyt olen alkanut kuulla sellaista ääntä (jota ensin epäilin eläimeksi)joka on hätkähdyttävän kova. Yläkerrasta on alkanut kuulua (öisin tiettyinä aikoina) askelia, ne eivät ole sellaisia normaaleja pehmeitä, vaan suhteellisen raskaita ja kovia, toisinaan taas kuin lapsi kävelisi ja juoksisi. Ensin epäilinkin että naapurin pikkutytöt olisivat keksineet jonkin leikin ja olleet siellä, mutta ei. Kävin katsomassa, mitään ei näkynyt. Seuraavana yönä alkoi taas tapahtua, kuului juoksemisen ääntä, kuin joku olisi juossut huoneesta huoneeseen, sitten kuului kova törmäys ja aivan kuin lattialle olisi pudotettu tavaroita jotka pitivät vierivää ääntä (kuin palloja, helmi-ä,marmorikuulia..).

    Yläkerrassa ei ole sellaisia tavaroita jotka sitä ääntä voisivat pitää. Ainakaan lattialla ei ollut tavaroita. Joka yö alkoi kuulua näitä ääniä, täytyy myöntää että meinasi tulla *skat housuun isolla naisella. Kuului tömähdyksiä, kaatumisen ääniä, kuiskailuja korvaan, askelia ja jos jonkinmoista rytinää, aivan kuin ihminen olisi tehnyt muuttoa hetken aikaa. Äänet katosivat melko nopeasti mutta hetken päästä saattoivat alkaa uudelleen. En ole saanut nukuttua näiden äänien kuuluessa, enkä enää tiedä uskallanko.

    En uskaltanut heti kertoa mummulle näistä, koska hän ei ole millään tavoin taikauskoinen ja luulen että hän luulisi minun juksaavan. No, kerroin hänelle eräs aamu ja hän vain naureskeli ja sanoi että joku eläin siellä rymyää. Niin haluan itsekkin uskoa. Meni muutama yö ja katsoin sohvalla olohuoneessa telkkaria, ääniä kuului nyt aikaisemmin kuin koskaan. Jatkoin aika myöhään telkkarin katselua ja olin miltein nukahtamispisteessä kun havahduin mummuuni joka seisoi ovella. Hän sanoi että hän kuulee. Tunsin järkyttävän pelon tunteen sisälläni joka toisaalta oli myös helpottava, en ole ainoa. Mummullani on huono kuulo, joka alkoi vavisuttaa mieltäni entistäkin enemmän, hän harvoin kuulee jos sanon hänelle jotain esimerkiksitoisesta huoneesta.

    Kävimme mummun kanssa katsomassa olisiko yläkerrassa jotain jätöksiä jne, ei ollut. Laitoimme kaikki ovet kiinni jottei eläin (jonka epäilemme siellä rymyävän) pääsisi toiseen huoneeseen. Sitten koin pelottavimman yön tähän mennessä.

    En kuullut koko iltana ääniä, mutta mummu tuli kertomaan kuinka pihalla kuulemma kävelee outo mies, että laita auton ovet lukkoon. Ajattelin että se nyt voi olla kuka vain mutta hieman pelästyin silti (n.klo 23.00). Myöhemmin lähdin sitten käymään ystäväni kanssa kylillä hieman ajelemassa kello oli noin 23.45 yöllä. Palasin kotiin noin kello puoli 3 aamuyöstä.Menin olohuoneeseen tietokoneelle kunnes nukahdin. Jossakin välissä aamuyöllä mummu paukautti ovesta sisään ja sanoi että nyt hän todella kuulee outoja, hän kysyi millaisia ääniä minä olen kuullut ja kertoi kuulevansa laukauksia, lyömisen ääniä ja yläkerrasta kuului askelia jotka liikkuivat huoneesta huoneeseen (yläkerran ovet ovat kiinni joten eläin ei pääse niistä, eikä pieni eläin lattiakerroksessa voi pitää sellaista ääntä) ja lisäksi kuului ääni joka muistutti raahaamista, aivan kuin jotakuta olisi vedetty pitkin lattiaa.

    Mummu kertoi heräävänsä näihin ääniin, ne olivat tulleet noin puoli 5 aamuyöstä. Aamulla hän kertoi lisää. Nyt minun oli pakko kertoa tästä äidilleni (maailman skeptisin ihminen) ja hän ei todellakaan ottanut minua tosissaan. Hän kertoi että tuo sinne miesystävänsä kanssa ansoja elukan varalle. Katsotaan nyt sitten onko siellä jokin eläin joka yläkerrassa mettelöi, ilmoitan kyllä jatkosta kun tilanne selviää (jos selviää).

    Olen aina ollut kiinnostunut henkimaailman tapahtumista ja lukenutkin paljon tietoa näistä, mutta en ole halunnut uskoa. Nyt tuntuu siltä että on pakko uskoa, ellei syyllistä löydy. Kiitos kun sain jakaa tämän täällä, helpotti hieman oloa.


    Jaa facebookissa
    Tarina löytyy arkistosta Lännen aavetarinat avainsanoilla 2011, äänet, Keuruu, Länsi-suomi, mummola, yläkerta.


  • Yksi vastaus aiheeseen Mummolan karmivat äänet

    1. Sartsa sanoopi:

      Wou. olis kiva tietää selvisikö mitään?

    Vastaa käyttäjälle Sartsa Peruuta vastaus

    Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

     
    © 2004 Henkientalo.com - Kaikki oikeudet pidätetä :)

    Facebook - Twitter - Sivukartta - Sisällön kopioiminen - Mediakortti