• Mökkihenkiä

    Tapahtumapaikka
    Kiuruvesi

    Tapahtuma-aika
    2006

    Aaveen muoto
    Tunnistamaton henki

    Kertojana toimi
    Emppumamma

    Kotkalainen, Emppu-tyttö täällä.

    Meidän Hakkaraisten suvulla on mökki Kiuruvedellä, jonkin matkaa keskustasta, aika paljolti metsän reunassa. Vierestä kulkee hiekkainen kärrytie, joka koukkaa naapuritalon (2km matkaa meidän mökiltä) vierestä ja jatkaa aina vanhalle koululle asti, siellä on pakko kääntyä ympäri jotta voi palata samaa tietä takaisin keskustaan. Mökillä olen käynyt suunnilleen joka vuosi, aina on ollut pakko änkeä mukaan. Sinänsä mökillä on pitkä historia ja aina se on ollut osa Hakkaraisten suvun historiaa, isä, isän isä, sen isän isä ja vielä myöhemmät sukupolvet, isältä pojalle, on kulkenut tämä mökki. Toki on mökin muutaman kerran tytärkin omistanut, mutta miehet on sen aina ottaneet nimiinsä naimisiin mentyään.

    Pihapiiri on neliö, tieltä katsottuna toisella puolella reunustaa metsä, toisella pelto ja takarajaa pitää vuolas puro. Metsänpuoleisella reunalla on vanha lato-rakennus, sen vieressä puron ja metsän risteyksessä on ulkohuussi. Latoa vastapäätä on pää-mökki ja puron ja pellon risteyksessä tynnyri-sauna, joka on uusi lisä, kuten myös viras-mökki joka toimii myös varastona. Nämä on rakennettu kun isäni oli nuori.

    No mutta kuitenkin, nyt kun on valotettu pihapiiriä, kerronpa mitä kävi muutama vuosi sitten.

    Olin vasta vähän aikaa sitten repinyt nivelsiteeni aika pahasti, joten jalkani oli kauniin lilassa kipsissä, jossa oli kolme nimeä, kavereideni kirjoittamat. Isä oli jo muutamn viikon puhunut mökille lähdöstä, joten tietenkin olin huutamassa että minua ilman ei lähdetä. Isä ei ollut varma, mutta kun vakuutin tarpeeksi että ei jalkaan sattunut ollenkaan ja hammasta purren näytin että hyvin minä kävellä voin, hän (onneksi) suostui. Oikeastaan jalkaan sattui aivan järjettömästi, mutta mökille oli pakko päästä.

    Joten, 7 tunnin piinaavan ajomatkan jälkeen, päästiin mökin pihaan ja ensimmäinen päivä meni siinä asioita kuntoon laitellessa. Mökki piti lämmittää, kuten vierasmajakin. Mukana olivat tulleet eno ja hänen vaimonsa, Paula. He nukkuisivat vierasmajassa, joten me saimme isän kanssa pirtin ruhtinaalliset kaksi huonetta.

    Sinä yönä tuli jotenkin outo olo, tuntui että joku tarkkailisi kaiken aikaa. Itse nukuin ratekalla ja isä vuodesohvalla runsaan kahden metrin päässä toisella puolen pientä makuusoppea, mutta silti tuli kamalan turvaton olo, ihan kuin isä ei olisi ollut siinä, vaan pelkkä keho. Koska pelkäsin pimeää aivan hulluna (pelkään vieläkin), en voinut nousta sängyltä. Katsoin ympärilleni myrskylyhdyn toivossa ja erehdyin katsomaan suoraan pirtin ikkunasta ulos. Siitä meni ihan vierestä ihmisen hahmo ja se näky todellakin pakotti loikkaamaan ylös sängystä ja sukeltamaan isän viereen.

    Aamulla pistin kipulääkityksen piikkiin, kun ei kukaan muu tuntunut huomanneen mitään. Enolta kysyin että oliko se siellä kävellyt, mutta ei ollut kuulemma poistunut kauemmas kuin vierasmajan rappusille tupakalle. Pirtin ikkunat ovat kaikki ladolle päin ja vierasmaja on kauempana pirtin takana,joten se ei näkyisi niistä ikkunoista.

    Sen päivän iltana lämmitettiin sauna ja isä laittoi minut viemään pyyhkeitä saunalle. pihapiirin keskeltä menee täysin selvä polku saunalle, joten mitäs siinä sitten kun ei kantamuskaan ollut sellainen että olisi hankala kantaa kainalossa vaikka sauvoilla pompinkin.

    Juuri kun olin saunalle pääsemässä, kuului kamala kolaus sen takaa ja näytti siltä että olisi ihmisen hahmo (mutta paljon isompi ja leveämpi) loikannut siitä puron yli metsään, joka jatkui puron toisella puolella. Kiljaisin järkevänä tyttönä ääneen, pudotin vahingossa pyyhkeet ja lähdin pakokauhuisena juoksemaan takaisin mökille. Järki ei toiminut eivätkä sauvat pysyneet kädessä, joten lopun matkaa konttasin pirttiin, kokoajan taakseni vilkuillen. Meinasin olla kolmatta kertaa turvallani kun pääsin vihdoin pirtin portaille missä Paula tuli kysymään että ketä täällä nyt tapetaan.

    Selitin sille siitä miehestä ja se sanoi että vähän samanlaista oli sekin nähnyt ennenkuin siellä mökillä. Oli kerran ollut tuo hahmo sisällä vierasmajassa ja kadonnut kun oli myrskylyhdyllä osoitettu päin.

    Muitakin asioita on siellä tapahtunut, mutten ihan viitsi niitä tähän samaan postaukseen tunkea…ehkä kirjoitan jatkoa ja lupasi isäkin harkita enskesää hyväksi mökkeilyajaksi ;D

    Anteeksi kun taisi tulla aika pitkä tästä, likemmäs 4300 sanaa! D:


    Jaa facebookissa
    Tarina löytyy arkistosta Lännen aavetarinat avainsanoilla aave, Kiuruvesi, mökki.


  • 6 vastausta aiheeseen Mökkihenkiä

    1. Mirka sanoopi:

      Saisinko kysellä missä päin Kiurua tää on? 🙂 Koska asun lähellä kyseistä paikkakuntaa ja nämä asiat kiinnostavat minua suuresti. Ja tiedän Kiuruvedeltä muitakin juttuja, aluksi kuvailemasi paikka kuulosti eräältä mökiltä joka on kun ajaa Iisalmesta Kiuruvedelle, talo on pellon keskellä ja tie sinne lähtee bussibysäkin kohdalta oikealta puolelta tietä, takana on sitten metsää.

      • Emppumamma sanoopi:

        @Mirka:

        Jaa’a, Ihan en ole varma mökin sijainnista, kun isänikin on sinne aina ajanut ulkomuistista, viimeisin kerta oli juuri tuo josta tässä kerroin, että en ole nyt ihan satavarma miten sinne mentiin (+ mie nukuin melkein koko matkan kipulääkityksen takia). Mutta pelto kyllä on heti mökin ’takana’/vieressä, muilta reunoilta (puro kulkee tien vastapuoleista reunaa) on täyttä metsää, jos ei kärrytietä lasketa. Mitä tien toisellapuolen oli, siitä en ole ihan täysin varma…Pitää katsoa jos löytyy valokuvia. :”D

    2. willy sanoopi:

      kerro lisää tarinoita pliis!

    3. uruapoyan sanoopi:

      The ciprofloxacin 500mg exchange preparations he?

    Vastaa

    Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

     
    © 2004 Henkientalo.com - Kaikki oikeudet pidätetä :)

    Facebook - Twitter - Sivukartta - Sisällön kopioiminen - Mediakortti