Oli syksy kun tämä tapahtui. Mofani sairasti syöpää ja oli sairaalassa. Yhtenä yönä tunsin kun joku tönäisi minua. Nukuin ihan yksin sängyssäni. Heräsin mutta en välittänyt vaan yritin nukahtaa taas. Vähän ajan päästä tunsin taas kun joku tönäisi minua ja tällä kertaa se työnsi paljon kovempaa. En ollut vielä nukahtanut ja nousin ylös katsomaan että mikä se oli. En löytänyt ketään kuka se oisi voinut olla. Kaikki muut perheessäni nukkui sikeästi. Päätin että menen takaisin nukkumaan. Nukuin rauhassa lopun yön.
Seuraavana aamuna sain kuulla että mofani oli kuollut. Tulin todella surulliseksi mutta en voinut unohtaa sitä mitä tapahtui yöllä. Kerroin siitä muille ja ajattelin että joku tunnustaisi mutta sen sijaan äitini kertoi että häntä oli myös tönäisty. Ihmettelimme yhdessä että mikä tai kuka se olisi voinut olla. Sen me tiesimme että se ei ollut kukaan meidän perheestä.
Myöhemmin päivällä kävimme meidän mummon luona. Surimme pitkän aikaa yhdessä. Yhdessä vaiheessa hän sanoi että mofa oli tulltu hyvästelemään hänet tönäisemällä häntä yöllä. Hän sanoi myös että sama oli tapahtunut sillon kun hänen isänsä kuoli. Katsoin äitiini ja sanoin että meitäkin oli tönäisty yöllä. Se oli mofa joka oli tullut hyvästelemään meidät.
2 vastausta aiheeseen Mofan hyvästit