En tarkalleen päivämäärää muista tapahtumalle, koska siitä kaikesta on aikaa jo viisi vuotta. Kuitenkin tapahtuman muistan hyvinkin tarkkaan.
Se oli noin puolivuotta äitini kuoleman jälkeen eräänä pakkasyönä kun olin jo mitä sikeimmässä unessa. Kesken uneni tunsin kuinka untani häirittiin jollakin tavalla ja avasin silmäni. Huomasin kuinka ilma jota hengitin höyrysi ihan kuten pakkasella ulkona ja ensimmäiseksi mieleeni nousi epäilys siitä, että olen unohtanut tuuletusikkunan auki josta nyt virtasi sisälle kylmää pakkasilmaa.
Nousin vuoteeltani etsimättä valonkatkaisinta sillä tiesinhän kodissani tarkalleen missä päin tuuletusikkuna oli. Kuitenkin pääsin vain sänkyni päätyyn saakka kun jähmetyin paikalleni tuijottamaan sänkyni ja kaappini välissä olevaan pieneen syvänteeseen jossa selvästi kyyristeli luiseva, kalpeaihoinen hahmo. Se oli selvästi vanha mies sillä niin luiseva se oli ja täysin paljaana. Katseeni kävi hitaasti tuuletusikkunassa vain huomatakseni, että se oli kiinni. Kaiken sen kylmyyden täytyi kai tulla tuosta olennosta joka sai sydämen hakkaamaan villisti pelosta.
Katseeni palattua olentoon huomasin sen tuijottavan minua. Sen pää oli kääntynyt luonnottomasti taaksepäin sillä se kyyristeli selin minuun. Sen silmät olivat kuin sokealla jonka kalvoja peitti valkoinen kaihikerros. Se jatkoi tuijottamistaan kunnes minun oli pakko sulkea silmäni pelosta ja hetken odotuksen jälkeen kykenin säntäämään peittoni alle ihan kuin se turvaisi minua jotenkin. Kuitenkin se sai tämän olennon jotenkin katoamaan, mutta ainoaksi tapaamiskerraksi tämä ei jäänyt hänen kanssaan.
7 vastausta aiheeseen Luisevan miehen arvoitus