Ollessani ala-aste ikäinen, minulla oli lemmikkiundulaatti, jolla oli jo ollut 2 omistajaa ennen minua.
Onnistuin voittamaan tuon linnun luottamuksen ja pian leikin sen kanssa joka päivä. Koulusta tullessani laskin sen vapaaksi ja hetken lenneltyään se tuli olkapäälleni tai pääni päälle kiipeilemään.
Muutaman vuoden kuluttua lintu kuitenkin sairastui ja kuoli. Kaipasin sitä, olin surullinen ja yksinäinen.
Eräänä iltapäivänä (alle viikon päästä lemmikkini kuolemasta) tulin koulusta kotiin kaipasin taas lintuani. Istuin olohuoneen sohvalla ja äkkiä kuulin kirjahyllyn päällä olevan pahvilaatikon päältä tepastelua, kuten lintuni oli elossa ollessaan aina tehnyt. Ihmettelin, että mistä ääni kuuluu? Eihän kyseessä voinut olla enää minun lintuni. Ajattelin, että jokin muu siellä napsuu, kun en nähnyt siellä mitään.
Sitten kuulin linnun viserryksen ja tunsin ilmavirran, kuin se olisi lentänyt ylitseni. Tämän tunsin pari kertaa, kunnes jokin laskeutui pääni päälle. Tunsin linnun jalat täysin selvästi. Aloin peloissani itkeä ja sanoin; että: ”Ei saa, mene pois!” Silloin se lensi pois ja hetken päästä kuulin taas napsuttelua kirjahyllyn päältä, kuin se olisi lentänyt sinne. Ehkä lemmikkini yritti lohduttaa minua, mutta minua se pelotti ihan kamalasti.
Seuraavana päivänä kirjahyllyn päällä tepastelu jatkui. Kolmantena päivänä äitini poisti laatikon kirjahyllyn päältä, en tiedä kuuliko hänkin niitä ääniä. Sen jälkeen tepastelua kuului enää kerran (tällä kertaa kirjahyllyn päältä) ja sitten se loppui.
Toivon, että lemmikkini löysi viimein tien valoon, minä en osannut häntä auttaa.
