Muutimme jokin aika sitten uuteen asuntoon toiselle puolelle kaupunkia. Edellinen asunto oli yksityisen vuokranantajan, eikä vuokraisäntä ollut käynyt siellä koko sinä aikana, jonka siellä asuimme, eli vuosikausiin. Asunto oli hiukan kulunut, joitakin osia oli uusittu, mutta suurimmaksi osaksi se oli alkuperäisessä kunnossa, eli 70-luvulta. Emme alkaneet pienituloisina remontoimaan, koska asunto oli kohtalaisen siisti, eikä repsottava lista siellä täällä haitannut.
Kylpyhuoneessa oli iso lattiaan pultattu kylpyamme. Minulla oli usein epämiellyttävä olo suihkussa tai kylvyssä käydessäni, enkä mielelläni laittanut siinä huoneessa silmiä kiinni. Kylpyhuoneen tunnelma oli jotenkin painostava. Välillä kuulin kylpiessäni jostain ammeen alapuolelta vauvan jokeltelua ja itkua. Ajattelin, että kuuluu jostain naapurista putkien kautta, vaikka kaikki taloyhtiön lapset olivatkin jo selkeästi leikki-ikäisiä tai sitä vanhempia. Mainitsin tästä muutaman kerran avopuolisolleni ja parille kaverilleni, mutta he pitivät sitä hölynpölynä. Niin uskoin itsekin, enkä ajatellut asiaa sen enempää, vaikka epämukava tunne kylppärissä oli edelleen.
Uusi vuokralainen aloitti ensi töikseen asunnossa remontin ja soitteli meille ja vuokraisännälle vähän väliä ja valitti, miten asunto on niin huonossa kunnossa, että miten ei ole remontoitu aikaisemmin. Uusi vuokralainen ei myöskään ollut tyytyväinen loppusiivoukseen, vaikka sitä oli tekemässä alan ammattilainenkin. Päädyimme maksamaan siivouskorvauksen saadaksemme hänet hiljaiseksi.
Sen jälkeen puhelin ei enää soinut, paitsi noin viikko siivousmaksun jälkeen. Uusi vuokralainen soitti ja kuulosti samaan aikaan hätääntyneeltä ja vihaiselta. Kylpyammetta oli siirretty remontissa ja jostain sieltä välistä oli löytynyt likainen ja vanhan näköinen tutti. Uusi vuokralainen syytti meitä huonoiksi vanhemmiksi, kun emme olleet edes lapsen tavaroita viitsineet tarkistaa ja käytimme noin vanhoja ja likaisia esineitä. Kun sain suunvuoron, niin kerroin, että meillä ei ole lapsia, eikä meillä ole käynyt kertaakaan ketään, jolla olisi ollut tutille tarvetta, jopa kummityttö on niin iso, että menee kohta kouluun. Uusi vuokralainen meni aivan hiljaiseksi ja sopersi häkeltyneenä, että kyllä tuo oli ihan selkeästi siinä ammeen alla niin, että meidän olisi se pitänyt huomata.
Muistin tuon puhelun aikana elävästi kuulemani jokelluksen ja sen, miten se oli tuntunut kuuluvan ammeen alta ja tajusin, että putkisto kulki seinässä ammeen yläpuolella, eikä alapuolella ollut muuta kuin betonia.
Uusi vuokralainen laittoi myöhemmin sähköpostilla kuvan tutista, joka ei tosiaankaan ollut mitään viimeaikaista mallia, vaan se näytti siltä, kuin se olisi ollut ammeen alla vuosikymmeniä.