Olen siis 15 vuotias ja olen uskonut koko elämäni aikana paranormaaleihin ilmiöihin ja henkiin ja näen/kohtaan aina välillä henkiä. Kerron teille nyt kummisetäni kohtalon ja miten se on vaikuttanut minuun.
Kummisetäni sairastui siis viime syksynä syöpään ja menehtyi siihen lokakuun aikoihin. Hän oli minulle erittäin tärkeä ihminen koko maailmassa. Viimeiset kerrat kun näin hänet elossa en tunnistanut häntä kummisedäkseni.
Äitini soitti minulle myöhään illalla ja oli täyskuu. Äitini itku kurkussa kertoi suru uutisen mikä oli kylläkin odotettavissa. Tuntui kuin sydämestäni olisi viety puolet. Menin nukkumaan jossain vähän ennen kahtatoista, ja tunsin vähän ajanpäästä viileän kosketuksen kädessäni. En uskaltanut aukaista silmiäni, sillä pelkäsin näkeväni kummisetäni. Ei kestänyt kuin muutama sekunti niin kuulin kolme koputusta lähellä olevaa seinää vastaan. Nyt en voinut olla katsomatta ja katsahdin nopeasti seinään päiten. En tiedä kuvittelinko kaiken vai näinkö seinän vieressä jonkun hahmon. Aamulla ajattelin kummisetäni käyneen tervehtimässä minua viimeisen kerran. tai niin ainakin luulin.
Menin äitini kanssa kummitätini luo kylään ja heti ensimmäisenä huomasin että kummitätini luona tuntui rauhallinen ja vähän mysteerinen tunne. Kummitätini kertoi minulle että kummisetäni henki oleskeli siellä. Juttelin kummitätini kanssa ja kysyin häneltä, että miten ja milloin kummisetäni kuoli. Aloin heti itkemään kun olin kysynyt kysymykseni ja samaan aikaan tunsin viileän mutta rauhottavan tunteen kädessäni, jolloin kummitätini sanoi kummisetäni olevan minun vasemmalla puolella (eli samalla puolella josta viileä ja rauhallinen tunne tuli). Olin onnellinen ja samalla surullinen kohdatessani kummisetäni. Kummitätini alkoi kertomaan vastausta kysymykseeni ja hänkin alkoi itkemään, jolloin tunsin selvästi kuinka viileä ja rauhallinen liikkui nopeasti kummitätini luokse.
Juttelimme vielä kummitätini kanssa tapahtuneesta. Jäimme äitini kanssa yöksi kummitätini luo. Illalla kun menin nukkumaan minua pelotti jälleen, jos näkisin kummisetäni. Seuraavana päivänä oli tarkoitus lähteä katsomaan kummisetäni ruumista. Pelkäsin illalla koko ajan enemmän ja enemmän, enkä saanut unta kovinkaan helposti. nukahdin onneksi jossain vaiheessa.
Aamulla herättyäni pelkäsin vieläkin vähäsen ja päätin etten halua mennä katsomaan kummisetäni ruumista. Muut menivät katsomaan ruumista (eli äitini, kummitätini ja suurin osa suvustani). Jäin siis yksin kummitätini asuntoon ja aloin katsomaan tv:tä. En ollut katsonut koivnkaan kauaa tv:tä kun kuulin selvästi että joku olisi istunut olohuoneen nahkatuolille (niistä kuului kova natina kun siihen istui). Säikähdin ääntä vähäsen. Äitin ja kummitätini palattua he kertoivat että olin fiksu kun en tullut katsomaan ruumista, sillä se ei näyttänyt yhtään kummisedältäni. Kerroin heille että kummisetäni oli varmaankin edeltävänä iltana kieltänyt minua menemään katsomaan ruumista ja kummisetäni oli ollut seuranani koko ajan asunnossa ollessani.
Kävimme äitini kanssa kummitätini luona vakituisesti ja aina minulle kävi jotain tai tunsin jonkin laista rauhallisuuden tunnetta. Kun kävimme kummitätini luona joskus joulukuun aikoihin en tuntenuut enää kummisetäni läsnäoloa. Kummitätini kertoikin että kummisetäni oli lähtenyt taivaaseen odottamaan viimeistä tehtäväänsä. Kummitätini oli ollut yhtenä päivänä keittämässä kahvia ja yhtäkkiä hänen silmiensä eteen oli tullut valkoinen kirje jossa oli ollut kultaiset reunat ja siinä luki kummitätini nimi. Kirje oli avautunut itsestään kummitätini edessä ja sisällä oli iso punainen ruusu. Kun kummitätini oli kertoinut tämän minulle olin juuri samassa kohtaa missä kummitätini oli kokenut tämän kokemuksen eli olin kahvinkeittimen vieressä. Pian tunsinkin jälleen sen ihanan viileän rauhallisen tunteen ja samaan aikaan kummitätini kertoi minulle että takanani on joku todella suuri ja kirkas enkeli joka haluaa suojella minua ikuisesti. Tunsin viileyden koko kehossani jolloin aloin itkemään onnesta.
Olin tammikuussa kaverini perheen kanssa laivalla, kaverini on saman ikäinen kanssani ja uskoo myös henkiin samalla tavalla kuten minäkin. Olimme kahdestaan yölä diskossa ja jäin yhtäkkiä katsomaan vaaleaa valoa kohti jossa leijaili untuva. Kun untuva ja valo olivat kadonneet tunsin kummisetäni läsnäolon jolloin tajusin että kummisetäni viimeinen tehtävä on olla suojelusenkelini.
Yhtenä kertana olin koulussa ja meikkasin tuttuun tapaani peilin edessä kun kuulin ilman mitään syytä kummisetäni äänen päässäni ja aloin jutella hänen kanssaan. Keskustelustamme en muista muuta kuin sen kun kummisetäni sanoi minulle viimeiseksi että; ”älä laita liikaa meikkiä etteivät kaikki pojat perääsi tule.” Naurahdin mielessäni kummisetäni huumorintajulle joka ei ollut tippaakaan vähentynyt 🙂
2 vastausta aiheeseen kummisedän tapaamiset