• Kouluni kummitustyttö

    Tapahtumapaikka
    Jyväskylä

    Tapahtuma-aika
    2011

    Aaveen muoto
    Tunnistamaton henki

    Kertojana toimi
    Haamunen

    Olen varma, että koulussamme kummittelee eräs auto-onnettomuudessa kuollut opiskelija. Nyt kerron teille, mitä olen tuntenut koulussa ollessani.

    Ensimmäinen outo tapaus oli se, kun olin tavallisella oppitunnilla ja tunsin jonkun tökkivän minua vasempaan olkapäähän. Hätkähdin ja katsoin taakseni, josko siellä olisi ollut joku kaverini, mutta siellä ei ollutkaan ketään. Tunsin yhteensä kolme tökkäystä saman tunnin aikana, mikä hieman karmi minua. Ken ties tämä kuollut tyttö halusi viestiä minulle läsnäolostaan? Tässä samassa luokassa on sattunut myös muuta outoa…

    Olen tainnut jopa nähdä kyseisen tytön hänen kuolemansa jälkeen koulumme tiloissa. Ensimmäisen kerran taisin nähdä hänet silloin, kun olin tyttöjen vessassa ja katsoin peiliin. Yhtäkkiä näin peilissä harmaan hahmon, joka lensi takanani peilin reunasta toiseen ja katosi, joten olisiko se ollut tämä mainitsemani tyttö? Kukapa tietää… Aluksi säikähdin, mutta sitten rauhoituin, kun \’tunnistin\’ peilissä olleen hahmon.

    Koin kolmannen oudon kokemuksen tänään tuossa samaisessa luokassa, josta kerroin aiemmin. Olin koneella ja tein rauhassa omia hommiani, kunnes näin silmäkulmastani jotain outoa: vieressäni seisoi noin minunpituiseni, ruskeahiuksinen tyttö, jota luulin ensin kaverikseni, mutta tämä kaverini ei edes ollut sillä hetkellä luokassa! Hetken kuluttua tämä aavemainen hahmo katosi ja näyttäytyi hetken kuluttua vielä uudestaankin samassa paikassa, jossa hänet näin.

    Tämä tarina on tosi ja olen melko varma siitä, että kummituksia on sittenkin olemassa… Mutta miksi tämä tyttö halusi ottaa yhteyttä juuri minuun, vaikken edes tunne häntä?


    Jaa facebookissa
    Tarina löytyy arkistosta Lännen aavetarinat avainsanoilla 2010, 2010-luku, 2011, Jyväskylä, Tunnistamaton henki.


  • 6 vastausta aiheeseen Kouluni kummitustyttö

    1. Janne sanoopi:

      Jos tarina on tosi, niin siinä on yksi ja ainoa selitys sinulle miksi tyttö seuraa ja haluaa sinuun yhteyden. Koska näet, tunnet hänet. Muut eivät näe.

    2. Jensku sanoopi:

      Kannattaa yrittää ottaa yhteyttä tyttöön ja olen samaa mieltä edellisen kirjoittajan kanssa tyttö tosiaan haluaa ottaayhteyttä suhun… Koita jutella tytölle… Ehkä hän vastaa 🙂

    3. eerika sanoopi:

      ookko sä sanonu tosta jutust kellekkää mun äiti sano kun mä kysyin et onks henkii olemas ni mun äiti sano et on mä uskon kyll tohon juttuun mut yitä saada selvill et miks se tyttö yritti saada suhun yhteyden niin jos saat selvill niin voks.. kirjottaa tähän sivul ja kertoo et kui se yritti saada suhun yhteyden helpoin tapa saada selville on kysyä hengeltä itseltään et kui se halus saaada suhun yhteyden

    4. Irvinaama sanoopi:

      Oon samaa mieltä edellisten kanssa 🙂

    5. Saxu sanoopi:

      Olen myöskin samaa mieltä, kannattaa ottaa yhteyttä tyttöön, mikäli sinua ei pelota 😀 Ja voithan puhua asiasta jollekin hyvälle kaverillesi, jos et muuten uskaltaisi 🙂 Kaveri voisi auttaa sinua.

      Itse pidän kummitusjuttujen lukemisesta, mutta kun luen niitä, tuntuu että jotain jännää tapahtuu. Tietysti voi olla niin, että asiat, joita muuten pidän normaaleina, ovat pelottavia silloin, kun olen valmiiksi hiukan jännittyneessä tilassa pelottavia juttuja luettuani.
      Toisaalta, olen kokonut pelottavia juttuja aiemminkin. Mutta juuri äsken, kuului kahahtava ääni huoneeni toiselta puolelta. Se oli luultavasti sanomalehti, joka taisi pudota paikaltaan. Ei se muuten olisi niin pelottavaa, mutta kissani nosti ensin päätään ja katseli huoneen toiseen nurkkaan, sinne mistä ääni kuului (itse en nykyisestä paikastani näe juuri siihen, missä sanomalehdet ovat). Sitten kissani nousi ja meni kiipeilytelineelleen, ja katseli sanomalehtipaikkaan, pitkään ja liikkumatta. Vasta äsken se liikkui, ja asettui makuulle kiipeilytelineen nurkkaan, tosin se katselee vieläkin ympärilleen.
      Ja sitten on sellaisia pieniä juttuja, jotka ovat tapahtuneet aika äskettäin. Ihan kuin silmäkulmassani liikkuisi jotain mustaa tai tummaa, hiirtä muistuttavaa (kokonsa puolesta). Ja kun katson tarkemmin, en näe mitään. Tosin olen huomannut, että kun katson silmälläni niin sivuun kuin pystyn, päätäni liikuttamatta, välillä näen jotain mustaa, että nämä pienet mustat jutut saattavat liittyä tähän. Toisaalta en näe näitä mustia juttuja aina silmäkulmassani, vaan joskus kun katselen eteenpäin/jonnekin ”näkemättä mitään” eli ikään kuin näkökenttä sumeana, näen näitä mustia, hiukan liikkuvia juttuja. Ja jos liikautan silmiäni, ne katoavat. Ihan jänniä tapauksia 😀 Voihan toki olla, että silmissäni on jotain vikaa xD
      Sitten on viime vuonna sattuteita tapauksia, joista voisi saada ihan oman kertomuksen tänne :3

    6. Kertojatar sanoopi:

      Olen kyllä sitä mieltä, että sinun pitäisi yrittää kommunikoida tytön kanssa, mikäli sinua ei pelota.

      Ehkäpä tyttö yrittää tutustua sinuun? Saada uuden ystävän sinusta?

      Mutta miksi juuri sinusta? Sitä en tiedä. Mitäpä jos olet ainut joka pystyy näkemään tuon tytön? Mitä jos muut ovat niin keskittyneitä elämäänsä, etteivät edes kiinnitä huomiota koko tyttöön vaikka tämän näkisivätkin?

    Vastaa

    Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

     
    © 2004 Henkientalo.com - Kaikki oikeudet pidätetä :)

    Facebook - Twitter - Sivukartta - Sisällön kopioiminen - Mediakortti