Kun olin kotona yksin koiran kanssa olin menossa yläkertaan ja sitten alhaalta alkoi kuulua askelia koira nukkui portaiden alapuolella ja katseli ympärilleen.
Nousin portaita ylös ja istuin sängylleni lukemaan Aku Ankkaa, mutta yllättäen ikkuna aukesi. Koira juoksi ylös ja menin laittamaan ikkunan kiinni. Ajattelin ettei minulla ole mitään hätää koska olen koiran kanssa kotona. Koira alkoi vikistä joten päästin ulos. Nyt olin yksin sisällä. Kun olin taas yläkerrassa lukemassa niin tunsin kylmiäväreitä. Kuin joku olisi takanani, mutta eihän siellä ketään ollut.
Minulle tuli usein kylmä ja menin hakemaan villapaidan.
Odotin että äiti tulisi töistä. Päätin mennä ulos katsomaan mitä koira tekee. Koira leikki ulkona kuin siellä olisi ollut muita eläimiä. Menin katselemaan ympärilleni olisiko siellä todellakin ollut muita eläimiä. Kuulin koiran haukuntaa, ja tiesin että asuin ympäristössä jossa oli koiria. Mutta haukunta tuli läheltä ja meidän koira alkoi herkästi haukkua, mutta oli kuin koira ei olisi kuullut mitään.
Hetken päästä kuulin todella eläimellisiä ääniä. Kuin olisi ollut maatila. Pihamme oli suuri ja siellä mahtui leikkiä. Pihamme toisella puolella oli vaarimme talo. Asuimme siis todella suurella alueella. Menin vaarin puolelle ja istuin keinuun joka oikeastaan oli köysi puussa. Istuin hetken hiljaa, sitten koira juoksi keinun viereen leikkimään kuin minua olisi seurattu. Tunsin jonkut katsovan minua meidän puolelta.
Äiti tuli kotiin ja hetkeen ei ollut tapahtunut mitään.
Seuraavana kesänä koirani löysi luita. Erehdyin luulemaan että koira olisi kaivanut entisten lemmikkiemme haudalta luita ja säikähdin. Mitään ei haudoilla ollut tapahtunut. Sitten menin kysymään äidiltäni että mikä tämä luu on. Tiesin että se oli kuono mutta minun oli pakko kysyä minkä eläimen luu. Isä tuli kotiin ja arvioi että se olisi ollut sian luu. Ja vaarinkin mukaan se oli sian luu. Näitä luita oli useinpia ja en tiedä oliko kaikki saman eläimen. Isä kertoi että talomme oli ennen ollut maatila se selitti suuruuden ja miksi meillä oli pieniä ”varastoja”.
Isoveljelläni ja minulla oli pieni maja oikeastaan se oli ollut veljeni. Siellä oli kuulunut narinaa ja selvitin että se oli ollut ennen huussi.
Eräänä päivänä todella säikähdin olin eräässä ”varastossa” pihallamme. Kuuntelin musiikkia ja katselin seiniä siellä oli monia tauluja kuin ne olisivat tuijottaneet minua. Kuulin nopeita askelia. Aloin hitaasti ottaa radiota mukaani ja lähdin juoksemaan.
Muutimme talvena pois talosta mutta sitä ennen tapahtui taas kummia.
Usein talvella pelkäsin olla ulkona koska siellä oli piemeää ja muutenkin oli isoalue. Aina kun tulin vaarilta juoksin sisälle mutta tällä kertaa jokin nykäisi kädestäni olin pieni ja kädestänykäisijä tuntui pieneltä. Pysähdyin ja odotin veljeäni koska en uskaltanut jatkaa. Seuraavana aamuna tulin kotiin koulusta kävelin hitaasti ja kylmä tuuli meni ohitseni, voi myös olla että se oli normaali tuuli.
Nopeutin kävelyä ja katsoin pihassamme lojuvia autoja. Isäni keräsi autoja joten niitä riitti. Yksi autoista tuntui liikahtavan. Kävelin niin nopeasti kuin pystyin ja kompastuin portaisiin. Terassimme oli tehty puusta joten siellä oli paljon koloja katsoin suoraan eteennpäin ja menin sisälle.
Sisällä oloni oli turvallinen.
Tuntui kuin kaikki olisi ollut rauhallista eikä vihaista tai miten sen nyt sanoisi. Meillä oli kuollut 3 lemmikkiä. Kani ja kaksi koiraa. Ihan kuin olisin nähnyt ison koiran kävelevän olohuoneessa. Koira oli sumea varjo ja siitä ei saanut hyvin selvää. Meidän nykyinen koiramme oli pieni ja se ei voinut olla muutenkaan se koska koira istui vierelläni. Tapahtumia ei tullut paljoa tai en ollut huomannut koska vanhempani suunnittelivat muuttoa. Kun muutimme minulle taisi tulla ikävä vanhaa taloamme koska olin kokenut monia hyviä hetkiä siellä.
Tapahtumia on alkanut tulla nyt taas mutta jos havaitseni voin kertoa siitäkin . Tarinasta taisi tulla aika laaja ja kirjoitusvirheitä tuli koska en ole hyvä kirjoittaja.