Olen nyt kymmenen vuotias tyttö ja asun pohjassa. asuimme hangossa ja meillä oli ihana koira nimeltä jazzy kun sain kuulla että se lopetetaan olin aivan järkyttynyt.
Kaipaan jazzya vieläkin.eräs outo mutta omalla tavallaan ihana yö oli tämä:olin omassa sängyssäni kun kuulin että joku raapi ovea ajattelin että se on meidän kissa mutta menin silti katsomaan säikähdin kun näin että siellä ei ollut ketään menin takaisin sänkyyn.
Sitten tunsin että jokin pehmeä kosketti kylkeäni arvasin että se oli jazzy se vinkui tapansa mukaan ja haukahti kevyesti purskahdin tahtomattani itkuun äiti tuli huoneeseen ja kysyi mikä minulla on hätänä.vastasin ja-ja-ja-jazzy jazzy on tä-täällä ja itkin kovemmin sen jälkeen olen ajatellut jazzya joka yö enkä tänä päivänäkään ole saanut jazzya mielestäni.
silloin tällöin kuulen sen vinkuvan oven takana.
