Juttu on pitkä ja monimutkainen, mutta yritän kertoa johdonmukaisesti alusta alkaen. Isän kuoleman jälkeen 06/2011 aloin kokemaan erilaisia asioita. Olin lastensuojelulaitoksessa (17v), ja asuin erillisessä talossa. Olin juuri valmistautumassa kesäisenä sunnuntaipäivänä puolen päivän aikaan pitkään kotilomaan. Petasin petini ja laitoin vaatteita laukkuun. Sinä samana hetkenä seinään nojannut kokovartalopeili kaatui ja sirpaleita oli koko huone täynnä. Menin paniikkiin, koska ikkuna ei ollut auki, enkä siinä nopeasti keksinyt mitään hyvää syytä. Siivosin sirpaleet ja ajattelin olleeni kömpelö, vaikka olin monen metrin päässä peilistä.
Seuraavana päivänä olin jo kotona, ja ystävieni kanssa suunnittelin seuraavan päivän menoja, koska oli syntymäpäiväni. Mummuni, eli isäni äiti, soitti minulle ja kyseli kuulumisia. Naureskelin vain, että tässä juuri huomisen juttuja mietitään. Ei hänellä muuta ollutkaan. Jatkoin touhujani iltaan asti. Yhdeksän aikaan kotiin mennessäni äiti tuli minua vastaan ovelle. Hän käski minut ulos, ja katsoi minua kyynelsilmin. Hän sanoi, että mummu oli yrittänyt kertoa, että isä (48v) löydettiin kuolleena kotoaan pois nukkuneena. Menin shokkiin, kuten kuka vain olisi mennyt.
Kuulin myöhemmin, että epäiltiin kuolinajaksi la-su yötä tai sunnuntain aamupäivää. Mieleeni iski heti kaatunut peili, olisiko se ollut merkki? Tämän jälkeen alkoi tapahtua.
Nukuin huoneessani (olin edelleen kotilomilla), ovi on aina ollut nukkuessani kiinni eikä ketään sinne saa tulla silloin. Näin isästä unta, ja hän kertoi kuinka rakastaa minua ja on pahoillaan poistumisesta. Uni oli lyhyt, ja loppui siten, että hän poistui oven auki jättäen. Havahduin, ja huomasin, että ovi on auki. Kävin katsomassa, kaikki olivat nukkumassa. Taas koitin keksiä järkevää syytä tälle käytökselle.
Laitokseen palatessani, alkoivat vasta kauhunhetket. Tai siltä ne minusta tuntuivat. Nukuin ensimmäisen yön huoneessani yksin. Kuulin, kuinka käytävässä joku olisi kävellyt. Juoksin ovelle ja katsoin, ei ketään. Jätin oven auki, jotta näkisin, jos joku liikkuisi. Nukahdin, mutta hetken kuluttua heräsin oven kiinni menemiseen. Kävin avaamassa sen, ja taas nukahdettuani kävi sama homma. Jätin oven kiinni ja jatkoin väsyneenä uniani. Aamulla viereisessä huoneessa asunut tyttö kertoi kuulleensa ja kokeneensa täsmälleen saman, mutta hänen ovensa oli jäänyt auki ja todennäköisesti herännyt minun oveni sulkeutumiseen. Hän luuli, että minä pelleilen.
Taas tuli yö, ja päätimme mennä yhdessä nukkumaan. Olimme pesemässä hampaita, ja televisio huusi olohuoneessa. Vessan valo välähti ja televisiosta alkoi kuulua sellaista lumisateen ääntä, jos tiedätte. Juoksin television luo ja juuri kun olin nurkan takana, se muuttui normaaliksi. Ja samaan aikaan vessan valot sammuivat. Juoksimme huoneeseeni ja juttelimme pitkään. Yritimme jopa jutella tämän hengen kanssa, mutta emme saaneet mitään vastausta.
Seuraavana päivänä soitin mummulleni, joka on isän hengen kanssa todistettavasti ollut tekemisissä (on osannut kertoa monta kertaa asioita, joista olen vain isälle kertonut tai isä on vain minulle kertonut). Kerroin tapahtumista, ja hän sanoi, että kertoo isälle jättävänsä minut rauhaan, koska pelkään. Tämän jälkeen ei enää mitään tapahtunut. Toisaalta en olisi halunnut kieltää isää, mutta en olisi kyllä jaksanut elää pelossakaan, että onko tuo nyt isä, vai tahtooko joku pahaa.
Jotain sattumanvaraisia tapahtumia on tässä muutaman vuoden aikana käynyt, kuten ovikellon soittoa jne. mutta empä ole niitä enää tuon jälkeen pelästynyt. Isä varmaan vaan välillä käy vähän tervehtimässä.
