Olin luvannut vanhemmilleni jäädä kotiin huolehtimaan talosta ja koirasta, kun he menivät lomailemaan viikoksi Lappiin. Isä on ollut minulle aina numero yksi, olen isän tyttö ja hän on minulle se turva.
Ensimmäinen yö oli kamala. Meillä on pannuhuone, jossa isällä oli tapana olla tupakalla ennen kuin meni nukkumaan. Olin lämmittänyt tuvan ja lenkittänyt koiran ja kaikki tuntui ihan normaalilta. Iltaa kohden yläkerrasta kuului askelia, samanlaisia niinkuin isäni kävelisi siellä. Hänellä kaiken lisäksi naksuu polvet kävellessä, ja samalla tavoin ääni yläkerrassa kuulosti ihan isältä. En alkanut pelätä tai panikoida, koska oli valoisaa ja naapurit olivat kotona. Yötä kohden äänet vain koventui ja siirtyivät kohti portaita. Portaat narisi juuri siten, kuin siinä kävelisi joku. Katsoin portaisiin, eikä ketään ollut ainoastaan valtava lämmön tunne joka ryöppysi sisään kun katsoin portaisiin.
Olin valmis menemään nukkumaan, mutta ajattelin varmistaa jokaisen oven. Pannuhuoneeseen mennessäni vahva tupakan haju tarttui nenään joten oli pakko avata ovi. Siinä edessäni isä istui ja poltti, nähdessään minut tumppasi hän tupakan ja lähti ulos.
Joka yö meni näin, en silti pelännyt sillä isä hymyili. Koiramme sen sijaan ei isän läsnäolosta pitänyt. Koira haukkui, murisi ja yritti estää minua menemästä takaisin tupaan.
Vanhempieni tultua isä selitti, että häntä pelotti jättää minut yksin näin ison rakennuksen kanssa. Ja kuinka hän yritti ajatella minua ja sitä, että selviän yksin. Tiedä sitten, jos isä halusi suojella minua joltain ?
