Elikkäs joskus nuorempina kun esitettiin poikien kanssa koviapoikia niin mentiin sitten taloon mihin muut eivät uskaltanee. Siinä nykyisen Nesteen ja ABC lähellä oli hylätty talo, tai niin me luultiin.Kun me mentiin sisään vaikutti se aivan normaalilta hylätyltä paikalta tosin kaikki oli hyvässä kunnossa jos ei ottanut portaita huomioon. Siellä me sitten tepasteltiin ja käytiin alakerrassa muistaakseni kellarihuone oli.
Näimme siinä pienen tyttö nuken ja heittelimme sitä ja nauroimme että tuleppas hakemaan lelusi, no ei siinä pitkään kestänyt kun portaista alkoi kuulua ääniä, ja viereistä ovesta ”pientä uikutusta”. siinä sitten juoksimme pihalle vellit housussa. Seuraavana päivänä menimme sinne uudestaan saman kaveriporukan kanssa mutta tällä kertaa isoveljeni (otto) tuli mukaamme kun oli nauranut meidän vilkaalle mielikuvitukselle.
Mentiin taas alakertaan ja näytettiin hänelle se pieni nukke, vitseillänsä nukesta otto sai meidätkin nauramaan vaikka menisse sinne kauhun kankeina. Sitten otto sanoi että tehtiinkö me tuo ääni alettiin kavereiden kanssa nauramaan kun luultiin että hän yritti vain pelotella meitä. Siitä olikin sitten leikki kaukana, yhtäkkiä otto heitti nuken pois kädestään ja meni kalpeaksi kysyimme että mikä hätänä hän vain hiljaa seisoi siinä ja katsoi taaksemme. Kun käänsimme päämme huomasimme pienen tytön pitävän samaa nukkea mikä oli äsken oton kädessä ja lähti juoksemaan karkuun.
Veljeni joutuu vieläkin käymään kallonkutistajan puheilla ja tapahtumastahan on kuitenkin yli 10 vuotta aikaa. Sen jälkeen olen noihin uskonut.