Matkailimme Ahvenanmaalla lasten ollessa pieniä poikia. Meillä oli asuntovaunu, jossa nukuimme siten, että mieheni ja minä etupäässä ja lapset peräosassa kerrossängyissä. Vaunun keskiosassa oli keittiö ja komero-vessarakennelma. Olimme majoittuneet Eckerön camping-alueelle ja meillä oli hyvä tuuri, kun saimme vaunun rannan tuntumaan, meidän ja rannan väliin ei muita vaunuja enää mahtunut.
Minua oli palellut koko ajan tässä paikassa ja olinkin ihmetellyt asiaa miehelleni. Olin jopa ehdottanut vaunun siirtämistä kauemmas rannasta, josko olisi lämpimämpää. Tosin ilmat olivat tosi lämpimät ja lapset olivat temunneet meressä pitkin päivää.
Illalla kävimme ihanan päivän jälkeen nukkumaan. En saanut unta. Nukuin ikkunan puolella, mieheni vierellä. Kuulin pienen rapsahduksen keittiöstä, käännyin katsomaan. Vaunun keskellä seisoi mies menneiltä ajoilta, hänellä oli jousipyssy selässään, ruskeat kankaiset asusteet jotka oli vyöllä kiinnitetty vyötäröltä, kuin säkkikankaan tapaista materiaalia, punaruskea suora leuan alareunaan ulottuva tukka, kapeat kasvot. Hän seisoi sivuttain ja katseli poikia.
Minua palelsi julmasti, vedin peittoa päälleni ja kun pelotti, pistin silmät kiinni. Hetken päästä oloni rentoutui, paleleminen loppui ja tuli hyvä olla, avasin silmät uudelleen ja mies oli kadonnut. En saanut kuitenkaan pitkään unta, kun mietin, mikä juttu tuo oli, mikä mies seisoi asuntovaunussa.
Seuraavana päivänä kuljimme läheiselle kalliomäelle, jossa oli ns. viikinkihautoja. Sama kylmä palasi minuun, vaikka jotenkin paikka kiehtoikin minua. Tämä on jäänyt pysyvästi mieleeni. Näen edelleen miehen muistoissani, niin selvä hahmo seisoi vaunussamme. Näin hänen kasvonpiirteensä ja ilmeensä, kun hän mietteissään poikia katsoi. Aikamatkoja hänellä sekä minulla?
Yksi vastaus aiheeseen Eckerön mies menneiltä ajoilta