Tämä tapaus tapahtui silloin, kun vielä asustelin vanhempieni luona. Selventääkseni tapausta kerron hieman asunnon pohjapiirroksesta.
Silloinen huoneeni oli keittiötä vastapäätä. Keittiöstä oli suora näköyhteys olohuoneeseen. Olohuoneen vieressä sijaitsi vanhempieni makuuhuone, jonka erottaa olohuoneesta kaksiosainen liukuovi, jota pidetään yleensä auki.
Tuttuun tapaan vanhempani menivät nukkumaan jo hyvissä ajoin. Minä jäin vielä huoneeseeni valvomaan tietokoneen äärelle. Jossain kohtaa yöllistä dataamistani minulle tuli jano. Hiipparoin keittiöön ottamaan lasillisen vettä, varoen etten herättäisi vanhempiani.
Hämmästyksekseni näin äitini olohuoneessa. Hän oli nojatuolilla rennossa asennossa jalat selkänojalla ja samalla hän näytti räpeltävän kännkkää. Tai jotakin hän näytti kovasti käsissään tuijottavan.
Minulle tuli omituinen tunne. Olin melkein varma, ettei nojatuolilla ollut istunut aiemmin ketään. Vesilasillisen ottamisessa ei ollut kestänyt niin kauaa, että äitini olisi kerennyt mennä istumaan siihen sillä välin. Toisekseen olisin kuullut sen kyllä, koska nojatuoli oli nahkaa.
Tämä ”äiti” jonka näin tuntui jotenkin luonnottomalta ja oli kokoajan paikoillaan. Aloin kyseenalaistamaan koko näkemäni. Koko hahmo ei edes tuntunut äidiltäni. En osaa selittää sitä tunnetta, mutta jokin takaraivossani kertoi minulle, ettei kyseessä ole äitini. Näin parhaakseni hipsiä niin ripeästi takaisin huoneeseeni, kuin suinkin hiljaa pystyin.
Aamulla kysyin äidiltäni, että oliko hänellä ollut vaikeuksia nukkua. Äitini katsoi minua kummastuneena ja sanoi, että ei. Mainitsin näkemästäni ja kysyin vielä tarkemmin, että oliko hän herännyt kirjoittamaan tekstiviestiä yöllä jollekin ja ollut olohuoneessa. Kuten saattoi odottaa äitini oli hämmentynyt ja vastasi uudelleen kieltävästi.
En tiedä mitä sinä yönä olohuoneessamme näin, mutta se ei ollut äitini. Ajattelin, että ehkä olen ollut niin väsynyt, että silmäni tekivät minulle kepposia. Mutta kerkesin kyllä hyväntovin tätä näkyä tuijottamaan, että se tuntuu kyllä hieman epätodenäköiseltä.
Vanhempieni asunnossa on aina ollut hieman erikoinentunnelma jo sinne muutettaessa. Asunnossa on tiedettävästi kuollut vanhamummu ennen, kuin vanhempani ostivat ja kunnostivat sen. Mutta vanhaamummoa en nojatuolilla nähnyt, vaan ihan selkeästi ”äitini”.
5 vastausta aiheeseen Äidin kaksoisolento