Oltiin menos äidin kaa Anjalankoskelle äidin siskon luo kylään viikoksi. Kun me sit päästiin perille, mä ajattelin juosta vessaan, kun oli niin kova hätä.
Sielä vessassa ollessani kuulin semmosta rapinaa, joka tulis selvästi koiran tassuista. (kun tassuissahan on ne kynnet, niin niistä) Tällä äidin siskolla ei ollut eläimiä, sillä tällä oli astma. Mutta silti. Olin aika peloissani ja tein asiani nopeasti. Juoksin pikapikaa takas pihalle ja huomasin, ettei äiti ja sen sisko ollut pihalla enää. Etsiskelin niitä joka paikasta ja luulin, että se pelottava ääni liittyis jotenkin siihen, miksen löytänyt niitä. Sitte lopuksi äidin siskon mies tuli kotiin ja menin heti kertomaan asiasta sille.
Se vähä hämmästeli, kun äiti ja sen sisko seisoi ihan mun selän takana. Huomasin ne sitten itekki, ja alkoi aika lailla naurattaa. Illalla en sitten yhtään halunnu mennä ylös yksin nukkumaan, kun muistin sen kamalan äänen. Kerroin siitä heti äidin siskolle ja se sanoi, että täällä on asunut yläkerrassa vanha koira, jonka nimi oli Jesse. En silti halunnut mennä ylös, kun jos se ”otus” olisi ollutkin paha…
Nukahdin siihen alakerran sohvalle ja aamulla heräsin omasta sängystäni yläkerrassa. Mentiin sitten heti aamusta poimimaan marjoja yhteen läheiseen metsään. Karmivaltahan sekin näytti, mutta päätin seurata äitiä ja tämän siskoa. Samassa kuulin koiran haukuntaa äidin siskon pihalta ja sanoin et: ”voi helvetti, juoskaa!” äiti ja sen sisko kummasteli aika lailla, mutta juoksivat kumminkin.
Lakkasin pelkäämästä, mutta silti ne äänet ovat unissani melkein joka yö pelottelemassa. Äiti on jo uskonut sen, mitä siitä talosta olen puhunut. Nykyään en halua edes nähdä sitä taloa, vaikka eläinrakas olenkin. (:
