Tila

Tapahtumapaikka
Uusikaupunki

Tapahtuma-aika
2000

Aaveen muoto
Räyhähenki

Kertojana toimi
Tuntematon henkilö

Aikoinaan tila oli jos jonkinnäköisissä omistuksissa, mutta kun jälkeläiset kuoli ja juoppo myi sen kaupungille. noin 1500-luvulla alkaa talon tarina muutama km koskelle päin, jossa oli silloin pieni järvi. Talon käytössä.

Niinä aikoina kun ei tiedetty juuri mitään sairauksista ja miten niitä hoitaa niin harva selvisi yli kolmen kymmenen iän yli. Moni lapsi kuoli keukomätään, keuhkokuumeeseen ja ties mihin sen aikaisiin piruihin, jotka ei juuri tänä päivänä meitä vaivaa.

Jos perheeseen syntyi viisi kuusi lasta, noin kaksi hyvällä onnella selvisi aikuisikään asti. Talo jouduttiin siirtää nykyiselle sijainnilleen pari sataa vuotta myöhemmin, jossa tilanne jatkui suht samanlaisena.

Mutta silloin tila huhkui kauneutta, omenapuita,marjapuita… Uusi kellari, jonne oli paleltunut kulkuri tai varas aikoinaan. (pahoittelen huonoja aikamääriä, mutta en sattumoisin niitä muista tarkalleen kun ei ole juuri tuota sukupuuta tässä hollilla). Kaikki kuitenkin muuttui sen jälkeen kun viimeinen täysijärkinen jälkeläinen kuoli ja juoppo myi talon tiloineen pois.

Minun aikani talossa.

Pomoni ei kertonut heti, että talossa kummittelee. Minä siis jäin sinne yksin päivystämään puhelinta ja tekemään mainoksia ja sen sellaista pientä näperrystä. Kopiokoneen vinkueassa päätin hakea kahvia.. ja vasta keittiössä kiinnitin huomiota valittavaan ääneen.

Ajattelin ensin kuitenkin että se olisi vain ikkuna, joka oli huonosti kiinni. tietenkin kun oli talvi painelin talon toiseen päähän. (laitan tästä talosta karkean pohjapiirrustuksen). Kun ääni voimistui ja se alkoi kuulostaa enemmän itkua. Naisen itkua.. Menin tietenkin paniikkiin ja heitin takin päälle ja juoksin ulos.

Siinä samassa soitin pomolleni ja kysyin mistä on kyse. Hän vain tuumasi, ettei halunnut kertoa mitään jos en vaikka huomaisi mitään. Hän oli juuri tulossa takaisin työkeikalta ja minähän en mennyt sisälle ennen kuin pomo oli paikalla. Hän kertoi yhden kokemuksensa miljoonista: hän oli jäänyt tekemään ylitöitä kun hän oli kuullut kauhean tömähdyksen.

Luuli tietenkin että ison salin nurkkahyllystä oli tippunut TV. hän meni katsomaan, mutta ei löytänyt mitään. ei edes vieraskeittiöstä. Hetken siinä vielä tuumaillen hän palasi työhuoneeseensa..ja jähmettyi ovelle. Hänen vanha kitisevä tuolinsa pyöri vimmatusti ympäri.. Aina pysähtyen samaan kohtaan. Ihan niin kuin joku aina potkaisisi lisää vauhtia.

Siinä karksikin mies kalpenee. Pomo oli kuitenkin keränny rohkeutensa ja tarttunu tuoliin. Siinä samassa hän tunsi kylmän väristyksen, joka meni hänen läpi. Hän piti vanhan tuolin selkänojasta kokoajan kiinni ja istuutui tuoliin.

Tämän tapahtuman jälkeen en tietenkään vähään aikaan suostunut olemaan talossa yksin, mutta kuitenkin tuli paljon sellaisia tilanteita, että minun oli pakko. Muutamilla kerroilla ei tapahtunut mitään, mutta eräänä iltana.. Tein myöhään seuraavan hiihtokisan lippuja ja lappuja valmiiksi kun vieraskeittiön kaapit alkoi heilua.. Suoraan sanottuna olin kauhusta jäykkänä kun kun menin katsomaan keittiöön.

Ovet aukesivat ja heiluivat hetken ja pamahtivat kiinni.  Siinä samassahan keräsin kimpsut ja kampsut kasaan ja ryntäsin ulos autoon ja toivoin ettei auto ole tehnyt tenää kylmän ilman takia.. Ajoin niin lujaa kuin vaan uskalsin ja soitin pomolle etten mene enää takasin yksinäni ja että tulisin vasta seuraavana aamuna tekemään loput hommat työkaverin kanssa.

En muista kuinka kauan siitä kului kun olin työtoverini kanssa meidän keittiössä ja joimme juuri kahvia kun alkoi kuulua raahausääniä yläkerrasta.. No yläkerrassa ei ole kuin kylmä ullakko missä ei juuri ole tavaraa.. Tietenkin mentiin katsomaan onko rotta saanut liian ison saaliin.. Kiipesimme ylös ja ullakon ovi oli auki. Se ihmetytti meitä, koska se oli niin tiukka että sitä sai repiä hetken ennen kuin sen sai edes auki.

Tila ei ole ollut koko viikkoon vuokralla ja jos olisi ollut se olisi myös tarkastettu ja siivottu läpi kotaisin. Menimme sisään ja tarkastelimme ullakkoa, jossa ei näkynyt mitään raahausjälkiä purussa. Eikä mitään muutakaan epäillyttävää.. Tosin löysimme kyllä antiikkilehtiä. Ensipainoksia, mutta siihen se sitten jäi.

Näin jälkeen päin olen kuullut pieniä tapahtumia.. Esimerkiksi laulua, naurua, itkua. Kolinaa.. Ovet aukeavata vieläkin itsestään ja pahmahtaa kiinni.. Nyt en ole tilalla käynyt vähään aikaan.. Mutta ehkä täytyisi jälleen.