• Rontin kotiinpaluu

    Tapahtumapaikka
    Joensuu

    Tapahtuma-aika
    2005-2011

    Aaveen muoto
    Eläinten henget

    Kertojana toimi
    Mirri:

    Tästähän ei ole kuin 6 vuotta, kun ensimmäiset kummittelut tapahtuivat.

    Olin todella nuori kun sain pienen keltaraitaisen kissanpennun. Se oli elämäni kohokohta. Olin sen kanssa onnellinen ja vietimme kaiken mahdollisen ajan yhdessä. Kesät pelloilla makoillen tai juoksenellen ja talvet vietimme sisällä takan ääressä.

    Minä luin paljon sankaritarinoita kissalleni. Kissan nimeksi tuli lopulta Rontti. Se oli uskomattoman viisas ja ketterä, voimiakin sillä riitti. Se muistutti leijonaa. Nopea kuin tuuli ja terävä kuin veitsi. Kissani vanheni ja pian me muutimme perheeni kanssa kaupunkiin. Kissa annettiin ystävälleni. Hän lupasi pitää siitä huolen ja saisin käydä katsomassa sitä kun tahdoin. Kului pari vuotta muutosta ja soitin ystävälleni kysyäkseni kuinka kissalla ja hänellä meni. Surukseni kuulin, että kissani oli karannut.

    Itkin monta viikkoa. Pian kerrostaloasunossamme alkoi tapahtua kummia. Kynäpurkit putoilivat pöydiltä tämän tästä ja matot kasautuivat yön aikana itsestään. Eränä päivänä koulusta tultuani juoksin sänkyyni itkien. Huono päivä jälleen. Pian tunsin olkapäässäni voimakkaan töyttäisyn ja kuulin kaikuvan nau’unnan.

    Ensin ajattelin, että se tuli yläkerrastamme, mutta sitten tajusin, ettei yläkerrassamme edes asunut eläimiä. Lähdin kohti keittiötä ja siellä se oli. Keittiön pöydällä istui suuri… Oikein valtava kissahahmo. Se oli vain varjo tai pikeminkin ääriviiva kissan piirteistä. Hiljaa kuiskaten kutsuin Ronttia nimeltä… Varjo vastasi ja sitten se katosi.

    Pariksi vuodeksi se katosi kokonaan, mutta pian se taas palasi.

    Kerroin kaiken äidille ja äitini vain sanoi hiljaa: ”Rontti rakasti sinua niin paljon, että etsi sinut ja jäi luoksesi. Se tahtoo sinun olevan luonansa ikuisesti.” Monesti, kun meteli on kova huudan vain kovaan äänen kissan nimen niin se hiljenee ja saan taas nauttia hiljaisuudesta. Nykyäänkin se elelee seuranani. Ja aina kun lähden kaverilleni maalle niin kissani seuraa mukana. Se tulee kaikkialle minne menen- ostarille, puistoon, kouluun, kotiin, ystävilleni, ulkomaille… Kaikkialle.


    Jaa facebookissa
    Tarina löytyy arkistosta Idän aavetarinat avainsanoilla 2011, eläimen henki, ilmestys, joensuu, kissa.


  • Yksi vastaus aiheeseen Rontin kotiinpaluu

    1. Ami sanoopi:

      Omg säkin asut Joensuussa D: siistiä. Etkö sä pelkää tota aavetta?

    Vastaa käyttäjälle Ami Peruuta vastaus

    Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

     
    © 2004 Henkientalo.com - Kaikki oikeudet pidätetä :)

    Facebook - Twitter - Sivukartta - Sisällön kopioiminen - Mediakortti