• Minni-kissan jäähyväislaulu

    Tapahtumapaikka
    Tuntematon

    Tapahtuma-aika
    1.8.2008

    Aaveen muoto
    Eläinten henget

    Kertojana toimi
    Maire

    Meillä oli maailman ihanin, viisain, kaunein, todella sielukas kissa Minni. Asumme maalla, joten Minni sai olla ulkona kun halusi. Kauas se ei lähtenyt koskaan. Paitsi sen viimeisen kerran, jostain syystä.

    Heinäkuun viimeisenä iltana 2008 Minni lähti ulos viimeistä kertaa. Nukuin ikkuna auki, oli aamuyö kun havahduin miltei hereille, linnut aloittelivat lauluaan. Unen horroksen läpi kuulin maailman kauneinta, surullista kissan nau`untaa, se oli pikemminkin kuin laulua. Olin hyvin väsynyt, toipumassa leikkauksesta vielä enkä jaksanut nousta katsomaan oliko Minni todella ikkunan alla.

    En tiedä jaksoinko sanoa ääneen vai sanoinko vain unissani : ”Minni älä mene” sillä tilanne oli niin outo ja Minni naukui kuin olisi lähdössä jonnekin. Joskus se naukuikin lähtiessään kuin olisi kertonut mille asioille on menossa ja varmasti kertoi aikataulunsakin.

    Aamulla naapuri oli löytänyt Minnin tuntomerkkeihin sopivan kissan tien laidasta auton alle jääneenä, niin kaukaa, ettei tuo ”laulu” voinut kuulua meille saakka. Kun heti tiedon saatuani menin Minniä etsimään saadakseni varmuuden ja haudatakseni sen omalle pihalle, ei kissaa enää tien laidassa ollut.

    Monesti ikkunalauta kolahti vielä Minnin poismenon jälkeen kuin se olisi tapansa mukaan hypännyt ikkunalaudalle jotta tiedämme avata sille oven. Koirammekin katsoi ikkunaan ja meni joka kerta odottamaan ovelle ystäväänsä, avasinkin oven Minnille monta kertaa…Koiramme ikävöi ystäväänsä kovasti.

    Joskus olen nähnyt, en enää niin usein, kissan kokoisen varjon vilahtavan lattialla ja tuntenut sen pehmeän turkin hipaisun jalkaani vasten. Rakas Minni on aina täällä.


    Jaa facebookissa
    Tarina löytyy arkistosta Idän aavetarinat avainsanoilla eläimen henki, eläinhenki, itä-suomi, kissa.


  • 4 vastausta aiheeseen Minni-kissan jäähyväislaulu

    1. maria sanoopi:

      Ihana tarina. Uskonpa, että Minni todellakin tuli jättämään jäähyväisensä.
      Itselleni on tapahtunut jotakin vastaavaa oman kissakaksikkoni, joista Nelli-Näppäri ELI 8 vuotiaaksi ja Micke harmaantui 17 vuotiaaksi. Ikävä ei lopu koskaan. Ei, vaikka tällä hetkellä asunnossani on peräti 3 kissaa. 🙂 Mutta tieto siitä, että näen karvakuonolaiseni vielä joskus henkimaailmassa, se lohduttaa. 🙂

    2. Anni sanoopi:

      niin ihana tarina meinasi itku päästä:)

    3. Anonyymi sanoopi:

      Aaawww aivan ihana tarina itku tuli

    Vastaa

    Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

     
    © 2004 Henkientalo.com - Kaikki oikeudet pidätetä :)

    Facebook - Twitter - Sivukartta - Sisällön kopioiminen - Mediakortti