Meillä oli maailman ihanin, viisain, kaunein, todella sielukas kissa Minni. Asumme maalla, joten Minni sai olla ulkona kun halusi. Kauas se ei lähtenyt koskaan. Paitsi sen viimeisen kerran, jostain syystä.
Heinäkuun viimeisenä iltana 2008 Minni lähti ulos viimeistä kertaa. Nukuin ikkuna auki, oli aamuyö kun havahduin miltei hereille, linnut aloittelivat lauluaan. Unen horroksen läpi kuulin maailman kauneinta, surullista kissan nau`untaa, se oli pikemminkin kuin laulua. Olin hyvin väsynyt, toipumassa leikkauksesta vielä enkä jaksanut nousta katsomaan oliko Minni todella ikkunan alla.
En tiedä jaksoinko sanoa ääneen vai sanoinko vain unissani : ”Minni älä mene” sillä tilanne oli niin outo ja Minni naukui kuin olisi lähdössä jonnekin. Joskus se naukuikin lähtiessään kuin olisi kertonut mille asioille on menossa ja varmasti kertoi aikataulunsakin.
Aamulla naapuri oli löytänyt Minnin tuntomerkkeihin sopivan kissan tien laidasta auton alle jääneenä, niin kaukaa, ettei tuo ”laulu” voinut kuulua meille saakka. Kun heti tiedon saatuani menin Minniä etsimään saadakseni varmuuden ja haudatakseni sen omalle pihalle, ei kissaa enää tien laidassa ollut.
Monesti ikkunalauta kolahti vielä Minnin poismenon jälkeen kuin se olisi tapansa mukaan hypännyt ikkunalaudalle jotta tiedämme avata sille oven. Koirammekin katsoi ikkunaan ja meni joka kerta odottamaan ovelle ystäväänsä, avasinkin oven Minnille monta kertaa…Koiramme ikävöi ystäväänsä kovasti.
Joskus olen nähnyt, en enää niin usein, kissan kokoisen varjon vilahtavan lattialla ja tuntenut sen pehmeän turkin hipaisun jalkaani vasten. Rakas Minni on aina täällä.
4 vastausta aiheeseen Minni-kissan jäähyväislaulu