Olen kokenut elämäni aikana muutaman oudon tapahtuman ja tässä niistä ensimmäinen, jonka koin pikkutyttönä: Asuimme veljeni kanssa sijaiskodissa Koitereen rannalla sijaitsevassa omakotitalossa. Pienempinä nukuimme kerrossängyssä sijaisvanhempiemme makuuhuoneessa (minä yläpedillä ja veljeni alapedillä).
Eräänä alkusyksyn yönä ollessani noin 7-8-vuotias heräsin yöllä yht’äkkiä ilman mitään syytä (painajaisia tai muuta vastaavaa) ja näin suurehkon tumman ”huppupäisen” hahmon istuvan petini päädyssä.
Luulin ensin, että veljeni on unissaan kivunnut yläpedille, koska hän vietti pienempänä ”vilkasta” yöelämää (käveli ja kiipeili unissaan ties minne). Katsahdin varmuudeksi alapedille kaiteen yli ja näin kuinka veljeni käsi roikkui sängyn ulkopuolella! Eli hahmo ei voinut olla veljeni. Samoin erotin sijaisvanhempani hämärässä nukkumassa omassa vuoteessaan.
Sykkeeni nousi samalla hetkellä ja tuijotin hetken vain hiljaa tuota hitaasti ja raskaasti hengittävää tummaa hahmoa. Se ei kertaakaan katsonut minuun. Istui vain kumarassa roikottaen jalkojaan sängyn ulkopuolella ja tuijotti lattiaa.
Minua alkoi pelottaa todella paljon ja vetäisin hitaasti peiton päälleni, enkä uskaltanut edes hengittää. Toistin kiihtyneenä mielessäni: ”mene pois, mene pois, mene pois!!” En tiedä kuinka kauan aikaa peiton alla olin, mutta kun viimein uskaltauduin vilkaisemaan vieläkö tuo hahmo istuisi petini päädyssä, oli se kadonnut.
Tuo tapahtuma on mietityttänyt minua koko elämäni ja olen kertonut siitä läheisimmilleni niikuin muistakin kokemistani ”oudoista” tapahtumista. Olen myös miettinyt, olisiko tuo hahmo voinut olla edesmennyt isäni, joka kuoli ollessani 6-vuotias. Isäni kuitenkin oli pienikokoinen ja hahmo oli suurehko. Ukkini kuoli tosin tuona samaisena vuonna 1992 ja hahmon ”piirteet” olisivat voineet sopia ukkiini.
Ukkini oli kova tupakkamies ja hengitti todella raskaasti. Tiedä nyt noista, mutta tuota ”kohtaamista” en koskaan unohda.
Yksi vastaus aiheeseen Huppupäinen hahmo sängyn päädyssä