Kun olin pieni (noin 3-vuotias), asuimme vanhassa talossa. Meillä oli kylässä äitini veli perheineen. Leikimme serkkutyttöjen kanssa isossa tupakeittiössä ja vanhemmat taisivat istua tuvan pöydän ääressä.
Tupakeittiöstä näki suoraan makuuhuoneeseen. Siinä leikin tiimellyksessä katsoin sinne, ja sanoin äidille että sängyllä istuu vihreä mies. Minulle ”vihreä mies” koska miehellä oli päällään armeijavaatteet ja maihinnousukengät. Hän istui vanhempieni sängyllä niin, että toinen käsi nojasi polveen. Kyseessä oli äitini nuorempi veli.
Äiti ei nähnyt häntä, eikä kukaan muukaan. Tietysti luulivat että leikin ohessa näin mielikuvitushahmon.
Kunnes, tuli suru-uutinnen: äidin veli oli tapettu toisella puolella Suomea samoihin aikoihin kun näin hänet istumassa sängyllä.
