• Rintamamiestalon selittämättömiä tapahtumia

    Tapahtumapaikka
    Renko

    Tapahtuma-aika
    2007

    Aaveen muoto
    Monialainen ilmiö

    Kertojana toimi
    mizieya

    Muutimme vanhaan rintamamiestaloon Rengon kylään, paikan nimi oli Eevala. Muutimme kesällä ja heti syksyn lähetessä alkoivat oudot tapahtumat. Remontoimme vinttikomerot varastotiloiksi, jolloin laitoimme lattialevyt ja villalevyt seiniin. Toisesta komerosta tuli vaatehuone.

    Pian tämän jälkeen alkoi yläkerrasta kuulua askelia, jotka kulkivat vinttikomeroa päästä päähän, vaikka yläkerrassa ei ollut ketään, kun kävimme katsomassa. Totesimme mielikuvituksen vain tekevän tepposiaan, mutta ilmiö jatkui ja kun meille tuli koira, sekin kuuli äänet ja seurasi katseellaan tarkkaan kattoa askelten mukaan.

    Usein kaupalta ja asioilta tullessa totesimme television jääneen auki, kun olohuoneesta kuului tasainen puheensorina. Kun oli menossa sammuttamaan televisiota, äänet loppuivat kuin seinään, eikä televisio ollutkaan auki.

    Toisinaan yläkerrasta kuului ääniä, kuin iso määrä tavaroita olisi kaatunut lattialle, mutta mitään ei ollutkaan pudonnut mistään. Välillä talon ulkoseinään pamahti niin kova isku, että pelästyihän sitä, ulkona ei ollut kuitenkaan ketään tai mitään, eikä seinässä jälkiä. Puheen ääntä alkoi kuulua iltaisin myös ulkoa, kun meni katsomaan, ketään ei näkynyt missään.

    Myöhemmin ovet alkoivat avautua itsestään, puolisoni näki yksin kotona ollessaan kahvojen kääntyvänkin, vaikka ketään ei ollut niitä kääntämässä. Askeleet alkoivat kulkea myös ulkoa sisään, ketään ei kuitenkaan ollut missään. Myöhemmin, kun makuuhuone oli yläkerrassa, askeleet kuuluivat tulevan portaita ylös ja pysähtyvän makuuhuoneen oven taakse, ketään ei ollutkaan oven takana. Kylmät ilmavirtaukset olivat yleisiä ja toisinaan olohuoneessa ollessa kuului ikään kuin joku kuorsaisi, emmekä löytäneet äänelle selitystä. Alkuun usein totesimme, että vanha talohan se vaan ääntä pitää, mutta molemmat tulimme vakuuttuneiksi siitä, että kyseessä ei ollut pelkästään se.

    Ilmiöt muuttuivat yhä selkeämmiksi ja vaatehuoneeksi tehdystä komerosta alkoi kuulua juoksuaskelia, kuin lapsi olisi juossut huonetta päästä päähän. Ketään siellä ei kuitenkaan ollut. Varjomaisia häivähdyksiä näki useinkin, kerran olin olohuoneessa katselemassa televisiota ja vain takassa oli tuli. Kun käännyin takkaan päin lisätäkseni puita, näin mieshahmon kyyristyneen takan sivuun ja tuijottavan minua ja sitten hetkessä katoavan.

    Eläimet (kissat ja koirat) välttelivät talon keskimmäistä huonetta, koirat välillä suorastaan pakokauhuun saakka. Ystäväni oli meillä kerran yökylässä ja sanoi, ettei tule ikinä uudestaan nukuttuaan siinä huoneessa. Ei kertonut sen tarkemmin, mutta sanoi talon olevan todella karmiva. Selväksi tuli, ettemme olleet talon ainoat asukkaat ja emme ilmeisemmin aina niin tervetulleitakaan. Valokuvia otin paljon ja useissa näkyy orbeja yms. Vielä viimeisessä kirkkaalla päivänvalolla otetussa kuvassa talosta äiti huomasi oudon läpikuultavan hahmon, sama hahmo on myös ottamassani iltakuvassa vuotta aiemmin.

    Talo on sittemmin myyty, en tiedä, onko uusilla omistajilla ollut hankaluuksia talon alkuperäisten asukkaiden kanssa. Toivon että ei ja saavat rauhassa talossa elellä.


    Jaa facebookissa
    Tarina löytyy arkistosta Etelän aavetarinat avainsanoilla 2000, 2000-luku, 2007, Moni-ilmiö, Renko.


  • Vastaa

    Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

     
    © 2004 Henkientalo.com - Kaikki oikeudet pidätetä :)

    Facebook - Twitter - Sivukartta - Sisällön kopioiminen - Mediakortti