Muutimme vuoden 2007 elokuussa erääseen kerrostalo kaksioon Riihimäen keskustaan.
Talo oli rakennettu 1940-luvun puolivälissä. Otimme lokakuun alussa kissanpennun ja outoja asioita alkoi pikkuhiljaa tapahtua. Makuuhuoneemme seinään koputettiin lähes joka ilta. Luulimme että se olisi ollut naapurin mummo, mutta myöhemmin selvisi, että mummon sisustus oli sellainen että seinään oli mahdotonta koputella.
Eräänä yönä eteisen hattunaulakon päältä tuli kaikki pahvilaatikot alas (olivat olleet siellä monta viikkoa muuton jäljiltä). Kissa rupesi viihtymään eteisessä yksin, kehräsi siellä tyytyväisenä, pyöri selälleen lattialla aivan kuin joku olisi silitellyt sitä. Lisäksi kissa tuijotteli todella usein eteiseen muista huoneista (sekä makkarista, että olohuoneesta pääsi eteiseen).
Nämä asiat eivät kuitenkaan kiinnittäneet huomiotamme ennenkuin vesihanat olivat päällä tullessamme kotiin, eteisen vanhan ajan kaapit aukeilivat (eli mitkä sai eräänlaisesta napista painettua lukkoon) ja eteisestä alkoi kuulua askeleita. Eräänä yönä säpsähdin siihen kun jalkaani koskettiin hellästi puristaen. Aloin olemaan ihan hermoheikko kunnes eräänä aamuna kynttilänloppu syttyi palamaan. Olin mennyt viisi minuutia sitten tuikkutelineen ohi ja kun tulin takaisin kynttilä paloi isolla liekillä ja koko tuikku oli tulikuuma.
Tämän jälkeen kaikki omituinen asunnossa loppui.
