Kerroin aiemman tarinan edellisestä työpaikastani toimistorakennuksessa sijaitsevasta ruokalasta, nyt voisin kertoa kokemukseni Porvoon vanhalla taidetehtaalla sijainneesta Porvoon teatterin hengestä.
Porvoon teatteri sijaitsi ennen vanhan tehtaan tiloissa, jonka ikää en tiedä mutta rakennus on todella vanha, enkä ole varma mitä siellä ennen valmistettiin, mutta yläkerrassa on sokkeloiset tilat, joissa on vieläkin todella vanhoja koneita. Kuitenkin olin sinä keväänä, ja kesän alun Porvoon teatterissa avustajana eräässä näytelmässä, joka ei kuitenkaan tapahtunut teatterin tiloissa, mutta tiloissa kävin välillä siivoamassa sun muuta puuhastelemassa.
Muistan sinä päivänä, tehtäväni oli lakaista esiintymislava, jonka takaosassa oli suuret mustat satiini verhot, joiden takana oli luonnollisesti rekvisiittaa sun muuta. Aloitin lakaisemaan lavaa, kun kuulin että joku kävelee verhojen takana, en siitä ollut mitenkään ihmeissäni, vaikka luulin olevani vain erään toisen työntekijän kanssa tiloissa, ja hän oli teatterin aulassa, puuhastelemassa jotain ”keittiö/kioskin” tiloissa.
Teatterin takaosaan ei päässyt muuta kautta, kuin lavan kautta, jossa itse olin, mutta ajattelin vain jonkun olevan siellä myös siivoamassa, mikä sen verran ihmetytti koska se oli minun tehtäväni. Verhot välillä liikahtelivat, kuin niitä olisi työnnetty pois tieltä, ja kolina jatkui. Siinä vaiheessa kun menin hakemaan imuria takaosasta, tervehti minua vain heikkovalaistus ja täysihiljaisuus. Muistan kysyneeni ”haloo?”, mutta kukaan ei vastannut. Tietysti yritin järkeillä jotain selitystä äänille ja verhon ”nykimisille”, joten jatkoin hommia.
Sain melkein siivouksen suoritettua, kun meno jatkui ihan samalla tavalla. Pian työtoverini tuli teatterin aulasta. Hänen katseensa oli hyvin outo, hän kysyi minulta, että kävinkö ulkona vai tuliko tänne joku. Kielsin käyneeni ja ihmettelin että joku liikkuu tuolla takaosassa, työtoverini kanssa kiersimme tilat, mutta ketään ei ollut paikalla.
Muistan työtoverini mutisseen jotain paikan ”hengestä”, ja oli tyytyväinen että minä olin paikalla ettei hänen tarvinnut yksin olla teatterin tiloissa. Myöhemmin kuulin, että yläparvella välillä näkyi mustia hahmoja, vaikka parvella ei ollut ketään. Aina kun rakennuksessa olen käynyt, on ollut jotenkin tukala ja hieman ahdistava olo, en itsekään aikoinaan ollut mielelläni yksin missään tiloissa rakennuksessa. Mutta vanhoilla rakennuksilla on tietysti hieman tuollainen vaikutus.
Nyt teatteri on purettu, ja osa rakennusta myös, johon liitetään uutta rakennusta, uuden campuksen lisäksi, saa nähdä onko paikan hengetkin häipyneet remontin tieltä, ja jos eivät, tuleeko rakennukseen liitettävän lisäosan tiloissakin tapahtumaan outoja?