Lempimummoni oli kuollut juuri ennenaikaisesti. Näin hänestä pahoja painajaisia joissa ymmärsin hänen olevan aave. Meille oli ilmeisesti jäänyt jotain selvittämätöntä.
Olimme aina olleet kuin paita ja peppu. Hän piti kovasti lapsista ja minusta eritoten piti kiinni.
Näissä painajaisissa hän moneen kertaan antoi ymmärtää että hän halusi minut mukaansa tuonpuoleiseen. Jouduin aina paniikkiin ja potkin häntä pois ja huusin ”tulen sitten kun olen vanha!”. Nuo unet poikkesivat todella paljon muista painajaisistani, joten tulkitsin ne hänen yhteydenotoikseen. Olin kauhuissani! Miten lempimummoni oli noin kiivastunut? Luulenpa että häntä vaivasi se ettei me käyty tarpeeksi usein hänen luonaan. Silloinen miesystäväni oli lievästi sanottuna hankala kun piti vierailla Minun sukulaisillani. Pahus.
Kävimme vanhempieni kanssa mummoni talolla katsomassa tavaroita mitä jakaisimme. Astuin eteiseen josta näkee keittiöön, ja näin kuinka mummoni keitteli siellä lihapullakastiketta pinkissä puserossaan. Haistoinkin hetken lihapullat. Käännyin laittamaan takkia naulakkoon, jolloin muistin, että hetkinen… kuka siellä keittiössä olikaan?
Eipä tietenkään ketään. Niskavillat nousivat pystyyn. Aina ennen kyläilyä olin pyytänyt häntä tekemään lihapullia ja muusia, lempiruokaani. Ehkä hän oli mielissään kun tulin taas käymään. En nimittäin ollut pystynyt käymään tuossa talossa hänen kuolemansa jälkeen.
Lihapullat ja muusi olivat varmaankin hänen tapansa jättää hyvästit. Painajaiset nimittäin loppuivat siihen.
Yksi vastaus aiheeseen Mummon lihapullakastike