Ukkini kuoli keväällä 1994 ja siunaustilaisuus pidettiin Hietaniemen ortodoksisessa kirkossa kauniina ja aurinkoisena kevätpäivänä.
Hautajaisvieraita oli noin 50, pääosa minulle tuntemattomia, ja pitkään seremoniaan jo hieman kyllästyneenä katselin ympärilleni etsien tuttuja kasvoja hautajaisvieraiden joukosta.
Siinä katsellessani kirkon eteiseen vievä ovi avautui hieman narahtaen ja sisään astui pienikokoinen vanha nainen, jossa oli jotakin kovin tuttua. Nainen oli aivan kuin jo 10 vuotta aikaisemmin kuollut mummoni, ukin edesmennyt puoliso, jonka kanssa hän ehti olla naimisissa 61 vuotta.
Naisella oli vaaleanruskea kävelypuku ja tummanruskea kapealierinen vanhanaikainen hattu, jonka nauhan alle oli aseteltu hattua koristaneiden kangaskukkien varret. Samanlaista asua muistelin mummonikin käyttäneen julhavammissa tilaisuuksissa.
\”Mummo\” jäi seisomaan kirkon oven suuhun hämärään ja minä tuijotin häntä ihmeissäni kirkkosalin puolivälin paikkeita. Välimatkaa oli ehkä noin 7 metrin verran. Kopautin miestäni varovasti kylkeen ja osoitin \”mummoon\” päin. Mieheni katsoi naista aikansa ja kuiskasi vastaukseksi \”ihan saman näköinen kuin sun mummos\”.
En malttanut millään kääntää katsettani \”mummosta\” ja kun ukin arkku valmistauduttiin kantamaan ulos kirkosta, ovi eteiseen avattiin, näin \”mummon\” poistuvan kirkosta ensimmäisten joukossa.
Kun kokoonnuimme laskemaan arkun hautaan, siihen samaan, johon 10 vuotta aikaisemmin oli laskettu mummon arkku, ei \”mummoa\” enää näkynyt. Hän ei myöskään saapunut kahvitilaisuuteen läheiseen ravintolaan.
Kerroin \”mummosta\” isälleni kahvitilaisuuden jälkeen ja isä kertoi, että mummo oli haudattu omassa hiekanvärisessä kävelypuvussaan.
Mummo oli tainnut päästä ukin hautajaisvieraaksi, kun hauta oli avattu ukin arkun hautaamista varten, ja kiirehti takaisin omalle paikalleen ennen kuin ukin arkku laskettiin hautaan.
2 vastausta aiheeseen Mummo mukana hautajaisissa