• Kuollut kadunkulkija

    Tapahtumapaikka
    Kotka

    Tapahtuma-aika
    2002

    Aaveen muoto
    Tunnistettu henki

    Kertojana toimi
    Tuntematon henkilö

    Minä en ole koskaan uskonut aaveisiin tai henkiolentohin. Aaveet luonnehdin aikaisemmin lakanaan pukeutuneiksi leijuviksi olennoiksi, jotka sanoivat ”huu”. Eräs ilta käsitykseni kuitenkin muuttui.

    Oli harvinaisen pimeä syysyö. Kävelin rauhassa kaveriltani kotiin. Olin tuolloin 10 vuotias. Matkaa oli reilu kilometri ja puolet matkasta oli sankkaa metsää. Minä kuljin jo tutuksi käynyttä reittiä.

    Pääsin metsän laitaan ja lähdin kävelemään mäkeä alas. Katulamput valaisivat tietä ja tähdet tuikkivat taivaalla. Minua ei pelottanut. Kuljn katse maahan suunnattuna omissa ajatuksissani.

    Nostin katseeni, kun kuulin että joku tervehti minua. Se oli vanha täti, rollaattorin kanssa liikkeellä. Minä tunnistin hänet, hänhän oli edesmenneen mummoni hyvä ystävä. Minä hymyilin hänelle ja tervehdin häntä todella nätisti. Hänkin soi minulle hymyn.

    Jo hänen mentyään ohi, tajusin jotain. Hän oli edesmenneen mummoni hyvä ystävä, mutta hänkin oli jo kuollut reilu vuosi takaperin. Kuulin vielä hänen askeleensa ja käännyin katsomaan taakseni, mutta siellä ei ollut ketään.


    Jaa facebookissa
    Tarina löytyy arkistosta Etelän aavetarinat avainsanoilla 2000, 2000-luku, 2002, Kotka, Tunnistettu henki.


  • 7 vastausta aiheeseen Kuollut kadunkulkija

    Vastaa

    Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

     
    © 2004 Henkientalo.com - Kaikki oikeudet pidätetä :)

    Facebook - Twitter - Sivukartta - Sisällön kopioiminen - Mediakortti

    Tämä verkkosivu on osa mediatomaatti mediataloa