Olimme pikkusiskon kanssa tätimme luona kesälomalla. Täti asui miehensä kanssa vanhassa talossa maaseudulla. Talon perimmäisessä kamarissa, jossa mekin siskoni kanssa nukuimme oli vanhat sähköurut, jotka olivat kuuluneet tädin miehen sisarelle. Nuori sisar oli hiljattain kuollut sairauskohtaukseen. Tykkäsin soitella uruilla, kun laittoi katkaisijasta virran päälle ne pitivät semmoista surinaa, melko kovaäänistä.
Peräkamarissa oli erilainen tunnelma kuin talon muissa huoneissa. Pystyn tänä päivänäkin saamaan tuosta tunteesta kiinni, vaikka olin silloin n. kymmenvuotias tyttö. Huoneessa oli jotenkin ”huono ilma”. Lisäksi siellä oli aina kylmä, vaikka oli kesälämmin.
Eräänä yönä heräsimme siskon kanssa petiltämme peräkamarista. Kumpikin meistä kuuli saman; sähköurkujen tasaisen surinan muuten hiljaisessa talossa. Kuuntelimme ääntä peloissamme, käsittämättä miten urut saattoivat olla päällä. Oli mahdotonta että ne olisivat olleet päällä nukkumaan käydessämme. Muistaakseni kävin napsauttamassa virran pois. Vieläkin joskus muistelemme siskoni kanssa tuota tapahtumaa ja huoneen outoa ilmapiiriä…
