• Kammarin asukki

    Tapahtumapaikka
    Huittinen

    Tapahtuma-aika
    1990

    Aaveen muoto
    Monialainen ilmiö

    Kertojana toimi
    Kirsikka

    Olimme pikkusiskon kanssa tätimme luona kesälomalla. Täti asui miehensä kanssa vanhassa talossa maaseudulla. Talon perimmäisessä kamarissa, jossa mekin siskoni kanssa nukuimme oli vanhat sähköurut, jotka olivat kuuluneet tädin miehen sisarelle. Nuori sisar oli hiljattain kuollut sairauskohtaukseen. Tykkäsin soitella uruilla, kun laittoi katkaisijasta virran päälle ne pitivät semmoista surinaa, melko kovaäänistä.

    Peräkamarissa oli erilainen tunnelma kuin talon muissa huoneissa. Pystyn tänä päivänäkin saamaan tuosta tunteesta kiinni, vaikka olin silloin n. kymmenvuotias tyttö. Huoneessa oli jotenkin ”huono ilma”. Lisäksi siellä oli aina kylmä, vaikka oli kesälämmin.

    Eräänä yönä heräsimme siskon kanssa petiltämme peräkamarista. Kumpikin meistä kuuli saman; sähköurkujen tasaisen surinan muuten hiljaisessa talossa. Kuuntelimme ääntä peloissamme, käsittämättä miten urut saattoivat olla päällä. Oli mahdotonta että ne olisivat olleet päällä nukkumaan käydessämme. Muistaakseni kävin napsauttamassa virran pois. Vieläkin joskus muistelemme siskoni kanssa tuota tapahtumaa ja huoneen outoa ilmapiiriä…


    Jaa facebookissa
    Tarina löytyy arkistosta Etelän aavetarinat avainsanoilla ääni, henki, ilmapiiri, koskettimet, kylmä, urut.


  • Vastaa

    Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

     
    © 2004 Henkientalo.com - Kaikki oikeudet pidätetä :)

    Facebook - Twitter - Sivukartta - Sisällön kopioiminen - Mediakortti