• Isovanhempieniko ääniä

    Tapahtumapaikka
    Hyvinkää

    Tapahtuma-aika
    2011

    Aaveen muoto
    Selittämättömät äänet

    Kertojana toimi
    Roope

    Uskon kummituksiin aika paljon. Yhtenä iltana kävi näin. Oli yö ja olin nukkumassa, mutta yhtäkkiä heräsin kamalaan tunteeseen, ihan niin kuin joku olisi tarkkaillut minua.

    Luulin, että huoneeni kattolamppu olisi lähestynyt, koska se näytti olevan lähempänä. Hain lasin ja täytin sen vedellä. Yhtäkkiä selän takana kuului narinaa, ihan kuin joku olisi kävellyt hiipien. Yritin rauhoittaa itseäni television ääressä.

    Katsoin South Parkia vähän aikaa, mutta yhtäkkiä kuului kävelyn ääniä. Sammutin television pois päältä ja yritin nukkua, mutta siitä ei tullut mitään. En oikeastaan kuullut puhetta taikka muita ääniä, joten kyseessä ei mitenkään voinut olla minun vanhempani.

    Kävin nopeen vessassa, mutta kuului koputusta ulkopuolelta. Mitään ei tapahtunut. Seuraavana päivänä uskoin äänien ja koputusten olevani äitini kuolleitten vanhempien tekosia.

    He olivat kuolleet autokolarissa vuonna 1973 jolloi äitini oli 12 vuotias. Joskus kuulen samoja ääniä, muuten välitä niistä paljoakaan enää. Tämä tarina on totta.


    Jaa facebookissa
    Tarina löytyy arkistosta Etelän aavetarinat avainsanoilla 2011, äänet, hyvinkää, Isovanhemmat, tarkkailu, tunne.


  • Vastaa

    Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

     
    © 2004 Henkientalo.com - Kaikki oikeudet pidätetä :)

    Facebook - Twitter - Sivukartta - Sisällön kopioiminen - Mediakortti