• Edesmenneen koiran kummittelu

    Tapahtumapaikka
    Kerava

    Tapahtuma-aika
    2000

    Aaveen muoto
    Eläinten henget

    Kertojana toimi
    Tuntematon henkilö

    Tästä on jo aikaa, olen kohta 12 – vuotias. [-96 syntynyt] Tapahtumat sijoittuvat aikaan, kun olin alle eskari-ikäinen, tarhassa vielä. Meidän perheellämme oli ihana kultainennoutaja nimeltä Nero, jolla ikävä kyllä oli epilepsia. Olin siis ihan pieni kun hankimme sen ja ennen esikouluikää, koiran ollessa vasta kolmevuotias, päätimme päästää sen parempaan paikkaan.

    Epilepsia aiheutti sen, että jos Nero vaikkapa nukahti, sitä sai varoa. Unesta herättyään, unen ja hereilläolon rajamailla, se saattoi hyökätä milloin tahansa. Minuakin ehti purra kipeästi reiteen ja äitiäni keskisormeen, joka on vieläkin taittunut.

    No, olisiko muutama päivä piikin jälkeen äitini Janna [nimi muutettu] oli istumassa pöydän ääressä, lukien lehteä ja juoden kahvia. Yhtäkkiä hän tunsi, kuinka ensin tuli omituinen lämmin tunne jalalle, ja kuin jokin muukin olisi läsnä siinä autiossa huoneistossa, kuin koira olisi painanut päänsä äitini jalkaa vasten. Tuntui myös eläimen karhean kielen nuolaisu, [Jaana piti kättään polvella] mutta minkäänlaista märkää aluetta ei kädessä ollut.

    Muistini mukaan Nero kävi vielä heittämässä hyvästit, äitini oli ihan selvästi nähnyt kuolleen koiramme asunnossa. Ilmeisesti Nero kävi heittämässä hyvästit ja kiitti siitä, että oli päässyt parempaan paikkaan. Tuskin ihan normaalia, vaikka kuolleiden lemmikeiden läsnäolon pystyy kuvittelemaan. Jaana on ihan varma noista kahdesta tapaamisesta.


    Jaa facebookissa
    Tarina löytyy arkistosta Etelän aavetarinat avainsanoilla 2000, 2000-luku, Eläinten henget, Kerava.


  • 4 vastausta aiheeseen Edesmenneen koiran kummittelu

    1. Heidi sanoopi:

      Pääsihän parempaan paikkaan 😉

    2. Kaari sanoopi:

      meidänkin tricolour collie jouduttiin lopettamaan:( oli vanha ja takajalat halvaantuivat. kun meidän collie haudattiin puuliiterin lähelle, ja aina kun haki puita,tuntui kuin olisi astunut jonkun pehmeän päälle(tassu luultavasti) ja maa oli kovaa,eikä ollut sammaleita tai mitään”pehmeää” maassa. lisäksi tuntui kuului kuin koira olisi läähättänyt(perheessämm ei ollut muita koiria) ja tuntui kuin joku olisi nuolaiset esim.poskea tai kättä. Ihan hyvä henki kuitenkin,koska koiramme oli kiltti ja lempeä:)

    3. Zerada sanoopi:

      Mun kissa katos ja se tuntui vielä jättävän hyvästit kerran kun tulin koulusta. Se makas mun mahanedessä ja kehräsi niin, että kuulin sen mun pään sisällä. 😮 Se on kummallista ja nyt mua itkettä, kun ajattelin sitä mun lemmikkii nimeltään Vili! :’3

    4. Janita sanoopi:

      oijoi tää kertomus sai mut itkee 🙁 pieni tuli vain sanomaan hyvästit ♥

    Vastaa käyttäjälle Kaari Peruuta vastaus

    Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

     
    © 2004 Henkientalo.com - Kaikki oikeudet pidätetä :)

    Facebook - Twitter - Sivukartta - Sisällön kopioiminen - Mediakortti