Haku avainsanalla:


Maatilan tuolin narinoita

Kauan sitten minun mummoni omisti ison maatila -talon. Heidän puutarhassa oli kauan ollut vanha tuoli joka narisi kun siihen istui tai kun siitä nousi. Menimme sinne kyseiseen maataloon yöksi. Tuoli vietiin keittiöön ja sitä seuraavana yönä heräsin ääneen. Aivan kuin joku olisi istuutunut tuolille ja sitten noussut… ja taas istunut… ja taas noussut… kokoajan edestakaisin. […]

Tarina löytyy arkistosta Idän aavetarinat avainsanoilla ääni, maatila, narina, tuoli,

Ääniä radiotaajuuksilla

Tapahtuma-aikaan asuin vielä isäni luona. Olimme molemmat nukkumassa, kun heräsimme siihen, kun stereot pamahtivat soimaan. Menin sammuttamaan niitä ja muistin antennijohdon olleen irti. Siitä huolimatta radio pauhasi täysillä. Vaihdoin taajuutta ja ei signaalia. Vaihdoin takaisin äskeiselle taajuudelle, mutta sielläkään ei ole enää signaalia. En saanut enää unta sinä yönä. Toinen tapaus sattui samana vuonna. Olimme […]

Tarina löytyy arkistosta Etelän aavetarinat avainsanoilla äänet, ääni, radio,

Öinen sahamies

Tämä tapahtui loppukesästä 2006. Asuin tuolloin pikkuveljeni kanssa omistamassame rivitalokolmiossa (jonka perimme edesmenneeltä isältämme). Vuonna 2003 kyseisiin rivitaloihin tehtiin kattoremontti (ennen katto oli tasainen, mutta tuona vuonna rakennettiin ns. kolmiokatto), jonka yhteydessä oli mahdollista maksua vastaan saada oma ullakkotila. Me emme nähnet mitään tarvetta ullakolle, joten emme sitä ottaneet. Selvennettäköön ,että ullakkotila oli siis olemassa […]

Tarina löytyy arkistosta Idän aavetarinat avainsanoilla ääni, pimeä, Saha, tyhjä talo,

Keskiyön kuiskaus

Monesti luettuani näitä tarinoita Takkahuoneessa, ajattelin etten koskaan tule kirjoittamaan omia kokemuksiani tänne. Nytkin kirjoittaessani kylmät väreet menevät selkäpiitä pitkin, mutta haluan kuitenkin jakaa omat tarinani muiden kuudennen aistin omaavien kanssa. Mutta aloitetaanpa taustoista. Olen syntyisin Satakunnasta, eräästä pienestä pitäjästä. Niin edesmennyt isoäitini, Isäni kuin Äitini ovat olleet herkkiä henkimaailman läsnäololle. Isästänikään karskina, raavaana miehenä […]

Tarina löytyy arkistosta Etelän aavetarinat avainsanoilla ääni, aave, keskiyö, Puhe,

Outoja tapahtumia kaksiossa

Tämän kokemuksen tapahtuessa olin noin 20-vuotias ja asuin yksin pienessä kaksiossa. Havahduin jo unessa outoon ”puristusotteeseen” ja kun avasin silmäni, rymähdin siinä samassa ilmasta mahalleni takaisin sänkyyn. Käännyin nopeasti selälleni ja olin aivan hämilläni ja peloissani siitä, mitä juuri oli tapahtunut. Tuijotin vain kattoa ja hengitin kiihtyneesti. Jokin oli mahalleni nukkuessa vetänyt minua vyötäröstäni kohti […]

Tarina löytyy arkistosta Idän aavetarinat avainsanoilla 2004, joensuu, keittiö, kuohuviini, leijunta, rikkoutunut lasi,

Huppupäinen hahmo sängyn päädyssä

Olen kokenut elämäni aikana muutaman oudon tapahtuman ja tässä niistä ensimmäinen, jonka koin pikkutyttönä: Asuimme veljeni kanssa sijaiskodissa Koitereen rannalla sijaitsevassa omakotitalossa. Pienempinä nukuimme kerrossängyssä sijaisvanhempiemme makuuhuoneessa (minä yläpedillä ja veljeni alapedillä). Eräänä alkusyksyn yönä ollessani noin 7-8-vuotias heräsin yöllä yht’äkkiä ilman mitään syytä (painajaisia tai muuta vastaavaa) ja näin suurehkon tumman ”huppupäisen” hahmon istuvan […]

Tarina löytyy arkistosta Idän aavetarinat avainsanoilla 1992, hahmo, Ilmomantsi, sänky,

Kirottu radioko

En muista tarkkaan päivää, mutta keskellä arkea minulle tapahtui jotain hyvin omituista. Olin mennyt aikaisin nukkumaan koska seuraavana aamuna oli normaali työaamu, joten aikainen herätys oli luvassa. Olin juuri muuttanut yksin asumaan mutta en osannut jännittää kämppää koska äitini, kenen kanssa ennen asuin oli muuttanut pois. Joten asunto oli tuttu minulle. Keskellä yötä minun Philipsin […]

Tarina löytyy arkistosta Etelän aavetarinat avainsanoilla radio,

Pikkuserkun olennot

Olimme pikkuserkkuni ja kahden muun kaverin kanssa viettämässä uudenvuoden aattoa kunnes saimme päähämme että voisimme mennä seurakunta talolle yöksi menimme talon takaovesta joka ei ollut silloin lukossa. Mutta kun, menimme talon ylä kertaan huomasimme että yht’äkkiä alkoi kuulua ovien paukkumista ja muuta vastaavaa mutta pikkuserkku ei uskonut että siellä kummittelee vaikka talolla olikin jo aikamoinen […]

Tarina löytyy arkistosta Lännen aavetarinat avainsanoilla 2011, olento, pikkuserkku, seurakuntatalo, visuvesi,

Vanha aavetarina Nivalasta

Isäni muistolle, haluan omistaa tämän tarinan. Kun tämä tapahtui, isäni oli varmaankin parinkymmenen vuoden ikäinen, sillä hän edelleen asui vielä tuolloin kotonaan. Kotitila sijaitsi vajaan kuuden kilmetrin päässä silloisesta Nivalan kirkonkylästä. Sinä talviaamuna isä oli kävelemässä työpaikalleen kirkonkylään. Oli vielä pimeää. Ketään muita ei aluksi näyttänyt kulkevan tiellä, kunnes hän siinä pari kilometriä käveltyään pani […]

Tarina löytyy arkistosta Lännen aavetarinat avainsanoilla 1930, 1933, aave, hahmo, Nivala,

Kuolleen lapsen henki

Olin kaverin luona yötä ja iltahämärällä sitten puhuttiin kuulemiamme kumitusjuttuja (Tämä oli tapanamme hyvin usein). Pian sitten kaverini äiti liittyi porinoihin ja jonkun ajan kuluttua keskustelu kääntyi perheessä aiemmin onnettomuudessa kuolleeseen lapseen, jonka aaveen kaverini äiti on kuulemma nahnyt usein aamuyöstä kulkevan tontin reunan pellolla, kuulevansa hänen puhettaan, siirtelevän talossa tavaroita ja muuta vastaavaa. Äiti […]

Tarina löytyy arkistosta Pohjoisen aavetarinat avainsanoilla lapsen henki, Oulu, rikkoutunut valo, valo,