Haku avainsanalla: ääni


Savonlinnan kummittelija

Asumme aika kaukana Savonlinnasta, noin 40 km pois päin Savonlinnasta, en nyt kerro sen kylän nimeä, mutta kumminkin.. Oikeastaan kummittelu alkoi jo Varkaudessa. Asuimme rivitalossa, joka sijaitsi aika keskustassa. Yöllä, kun kävin veljeni huoneessa, havaitsin kuinka joku tuijotti, ja askelia kuului perässäni. Kaverini olivat hyvin järkyttyneitä tästä, mutta itse olin toki jo tottunut. Pikkuveljeni jokunen […]

Tarina löytyy arkistosta Idän aavetarinat avainsanoilla 2011, ääni, savonlinna, varkaus

Vainajan yöllinen ryömiminen

Kankaanpään opisto on perustettu entisen kartanon maille, ja alkuperäisten rakennuksien lisäksi paikalle oltiin rakennettu uusi asuntola sekä koulurakennus. Vanha asuntola sekä päärakennus olivat jo ajalta ennen sisällissotia; siinä välissä oli ehtinyt tapahtua paljon kaikennäköistä, kuten päärakennus oli palanut ja paikka oli toiminut jonkinlaisessa roolissa sodan aikana. Paikassa oli meininkiä asuntoloiden ijistä riippumatta. Ensimmäisen vuoden asuin […]

Tarina löytyy arkistosta Lännen aavetarinat avainsanoilla ääni, halvaus, henki, kosketus, saastunut järvi

Maatilan tuolin narinoita

Kauan sitten minun mummoni omisti ison maatila -talon. Heidän puutarhassa oli kauan ollut vanha tuoli joka narisi kun siihen istui tai kun siitä nousi. Menimme sinne kyseiseen maataloon yöksi. Tuoli vietiin keittiöön ja sitä seuraavana yönä heräsin ääneen. Aivan kuin joku olisi istuutunut tuolille ja sitten noussut… ja taas istunut… ja taas noussut… kokoajan edestakaisin. […]

Tarina löytyy arkistosta Idän aavetarinat avainsanoilla ääni, maatila, narina, tuoli,

Radanvarren ilmiöitä

Olin äitini ja isäni kanssa vanhassa kodissamme kolmistaan. Rakennus on kaksikerroksinen omakotitalo, jonka toisella sivulla on metsä ja toisella junarata. Ennen tätä tapausta ei talossa ole tapahtunut mitään poikkeavaa. Yhtenä iltana olin menossa yläkertaan katselemaan tv:tä, enkä odottanut mitään ihmeellistä tapahtuvan, koska olin yläkerrassa yksin. Kun sitten pääsin portaiden yläpäähän niin vastapäisen huoneen ovenkahva alkoi […]

Tarina löytyy arkistosta Pohjoisen aavetarinat avainsanoilla äänet, ääni, Eläin, koira, omakotitalo, Oulu, ovenkahva

Ääniä radiotaajuuksilla

Tapahtuma-aikaan asuin vielä isäni luona. Olimme molemmat nukkumassa, kun heräsimme siihen, kun stereot pamahtivat soimaan. Menin sammuttamaan niitä ja muistin antennijohdon olleen irti. Siitä huolimatta radio pauhasi täysillä. Vaihdoin taajuutta ja ei signaalia. Vaihdoin takaisin äskeiselle taajuudelle, mutta sielläkään ei ole enää signaalia. En saanut enää unta sinä yönä. Toinen tapaus sattui samana vuonna. Olimme […]

Tarina löytyy arkistosta Etelän aavetarinat avainsanoilla äänet, ääni, radio,

Öinen sahamies

Tämä tapahtui loppukesästä 2006. Asuin tuolloin pikkuveljeni kanssa omistamassame rivitalokolmiossa (jonka perimme edesmenneeltä isältämme). Vuonna 2003 kyseisiin rivitaloihin tehtiin kattoremontti (ennen katto oli tasainen, mutta tuona vuonna rakennettiin ns. kolmiokatto), jonka yhteydessä oli mahdollista maksua vastaan saada oma ullakkotila. Me emme nähnet mitään tarvetta ullakolle, joten emme sitä ottaneet. Selvennettäköön ,että ullakkotila oli siis olemassa […]

Tarina löytyy arkistosta Idän aavetarinat avainsanoilla ääni, pimeä, Saha, tyhjä talo,

Keskiyön kuiskaus

Monesti luettuani näitä tarinoita Takkahuoneessa, ajattelin etten koskaan tule kirjoittamaan omia kokemuksiani tänne. Nytkin kirjoittaessani kylmät väreet menevät selkäpiitä pitkin, mutta haluan kuitenkin jakaa omat tarinani muiden kuudennen aistin omaavien kanssa. Mutta aloitetaanpa taustoista. Olen syntyisin Satakunnasta, eräästä pienestä pitäjästä. Niin edesmennyt isoäitini, Isäni kuin Äitini ovat olleet herkkiä henkimaailman läsnäololle. Isästänikään karskina, raavaana miehenä […]

Tarina löytyy arkistosta Etelän aavetarinat avainsanoilla ääni, aave, keskiyö, Puhe,

Elävältä haudattu vauva

Tämän tarinan minulle kertoi ystäväni, joka sai kokea kovan järkytyksen yhtenä syksyisenä iltana. Hän oli äidinsä kanssa metsässä poimimassa ihan normaalisti sieniä, kun ystäväni pysähtyi katsomaan kauas metsään, aivan kun hän kuuntelisi jotain. Hänen äitinsä kysyi, että mikä hänellä on hätänä? Hän sanoi kauhistuneena, että kuuli juuri vauvan itkua metsästä. Äiti meni kalpeaksi seuraavaksi. Nyt […]

Tarina löytyy arkistosta Idän aavetarinat avainsanoilla ääni, elävältä haudattu, savonlinna, vauva

Betonisänkkärin aave

Asuin 2003-2008 Helsingissä kerrostalossa joka on rakennettu 1970-luvulla, tallainen ”betonisänkkäri” talo. Muutin asumaan huoneistooni, asuttuani jonkin aikaa huomasin että suihkussa ollessani tuli tunne kuin joku tuijottaisí verhon takaa, joskus rapun ovi pamahti itsestänsä auki vaikka lukossa oli takuuvarmasti. Erikoisin asia oli kuitenkin kun kävin nukkumaan kuului aina keskellä yötä yläkerrasta ääni kuin jotain olisi laahattu […]

Tarina löytyy arkistosta Etelän aavetarinat avainsanoilla ääni, henki, ovi, tunne

Kun ääni kutsui nimeäni

Tämä tapahtui kun olin yksin kotona, oli ilta ja kaikki valot olin sammuttanut. Kuulin jonkun tai jokin joka kutsui minua omalla nimelläni, en ymärrä vieläkään mistä se oli tietänyt minun nimeni tai kuka se on ollut ei sitää kyllä enää tapahdu. Mutta ymmärran sen että sillä olennolla on ollut minulle jotain asiaa. En ole saanut […]

Tarina löytyy arkistosta Idän aavetarinat avainsanoilla 2003, ääni, Juuka