Haku avainsanalla: 1998


Ukin hyväksyntä

Minä ja poikaystäväni (nykyinen mieheni) lähdimme Posiolle sukuni mökille, sillä ukkini oli juuri kuollut ja hautajaiset olivat edessä. Vietimme iltaa kahdestaan mökissä takanäärellä ja puhuimme siitä kuinka aikaisin seuraavana aamuna tulisi herätä ukin hautajaisia varten. Yht äkkiä kuistilta kuului jalkojen tömistystä (oli talvi ja oletimme sukulaisteni tulleen visiitille ja koputtelevan lumia pois kengistään) ja sitten […]

Tarina löytyy arkistosta Pohjoisen aavetarinat avainsanoilla 1990, 1990-luku, 1998, Posio, Tunnistettu henki

Tuskastunut huokailija

Muutin sisarusteni ja äitini kanssa kaupungin keskustaan ollessani kahdeksan vuotias. Uusi asuntomme oli epäviihtyisä ja huonosti remontoitu kolmio, eikä ilmeisesti tarkoitus ollutkaan asua siinä kuin väliaikaisesti. Tämä väliaikainen asuminen pitenikin nopeasti kymmeneksi vuodeksi, ennen kuin muutin ensin itse ja vasta sitten muut perheenjäsenemme yhdessä pois. Aluksi merkit vuokrasopimukseen merkkaamattomasta asukkaasta olivat aivan pieniä ja arkipäivisiä, […]

Tarina löytyy arkistosta Lännen aavetarinat avainsanoilla 1990, 1990-luku, 1998, Kaarina, Moni-ilmiö

Talomme henki

Talossamme huomattiin henkien läsnä olo jo silloin kun isäni ja äitini muuttivat siihen taloon. Talo on alunperin hirsitalo. Isäni ja minä olemme ainoastaan kokeneet siellä yliluonnollisia asioita. Silloin kun isäni ja äitini muuttivat taloommn, isäni tunsi kylmiä väristyksiä menevän lävitseen kun hän oli yläkerrassamme. Se loppui vasta ku isäni puhui hengelle. Se tapahtui ennen syntymääni. […]

Tarina löytyy arkistosta Pohjoisen aavetarinat avainsanoilla 1990, 1990-luku, 1998, Parainen, Tunnistamaton henki

kuollut mummo

Oli vuosi 1998 kun tämä tapahtui. Olimme juuri muuttaneet uuteen kotiin maalle. Oli ensimmäinen päivä uudessa koulussani. Historian opettajamme ei oikein pitänyt minusta, sellainen tunne minulla oli. Kun tulin kotiin, se oli tyhjä, vaikka äidin piti olla kotona. Tein välipalaa ja läksyt. Silloin äiti soitti. Mummoni oli joutunut sairaalaan saatuaan sydänkohtauksen. Hän oli jo vanha. […]

Tarina löytyy arkistosta Pohjoisen aavetarinat avainsanoilla 1990, 1990-luku, 1998, Myrskylä, Tunnistettu henki

Isoäidin henki

Perheessämme on aina ollut ennenäkyjä näkeviä ihmisiä. 40-vuotias veljeni kertoi minulle eräänä aamuna vuonna 1998 nähtyään ensimmäisen näky-unensa. Äitini Kaarina oli kuollut samana vuonna kuukausi takaperin ja hänen äitinsä Enni oli kuollut jo edellisenä vuonna. Veljeni kertoi ajatelleensa ennen uneen vaipumistaan kuinka äitimme mahtaisi pärjätä taivaassa/helvetissä. Hetkeä myöhemmin kun veljeni oli sulkenut silmänsä, hän tunsi […]

Tarina löytyy arkistosta Etelän aavetarinat avainsanoilla 1998, 2000, 2000-luku, Hämeenlinna, Tunnistettu henki

Musta hahmo

Lapsuuden kodissani, 1990-luvun lopulla koin kauhunhetkiä muutamana yönä peräkkäin. Olin 17-vuotias. Eräänä talvi-iltana havahduin huoneessani jonkun läsnäoloon. Oletin, että äiti oli tullut käymään huoneessa ja sanoin, että väsyttää. Ei kuulunut vastausta, joten raotin peiton kulmaa. Ja siinä se oli, iso kokoinen musta ”varjo”. Seisoi sängyn vieressä ääneti. Pelotti, sain jotenkin kähistyä varjolle, että mene pois. […]

Tarina löytyy arkistosta Lännen aavetarinat avainsanoilla 1998, 2000, 2000-luku, Ilmestykset, Lappajärvi

Irvinaama

Asun talossa jonka vanhempani ovat rakentaneet kahdeksankymmentäluvun alussa. Itse synnyin pian talon rakentamisen jälkeen. Moni voisi luulla että talossa joka on juuri rakennettu, ei voisi tapahtua mitään outoa eikä kummallisuuksia. Mutta kaikki alkoi siitä kun tätini kuoli syöpään yhdeksänkymmentäluvun alussa. Silloin alkoi ovista kuulua koputuksia, äitini alkoi nähdä hahmoja vaeltavan öisin talomme käytävillä. Itse kuulin […]

Tarina löytyy arkistosta Etelän aavetarinat avainsanoilla 1998, 2000, 2000-luku, Porvoo, Tunnistamaton henki

Kasvot

Tarinan päivämäärä ei pidä ehkä päivälleen paikkaansa, mutta lähelle kuitenkin. Olin tuolloin 16-vuotias ja lähdimme silloisen tyttöystäväni ja kolmen kaverini ja tyttöystäväni vanhempien kanssa viettämään mökkiviikonloppua paikallisen järven rannalle. Oli viimeinen ilta mökillä ja päätimme pelata peliä, jossa tuijotimme hämärässä toistemme kasvoja ja katsoimme kuinka hämärä muuttaa kasvoja. Vuorotellen yksi meistä istui muita vastapäätä mökin […]

Tarina löytyy arkistosta Etelän aavetarinat avainsanoilla 1998, 2000, 2000-luku, Ilmestykset, Vammala