Facebook - Twitter - Sivukartta - Sisällön kopioiminen - Mediakortti
Tämä verkkosivu on osa mediatomaatti mediataloa
Arkiston "Idän aavetarinat" tarinoita
Sängynpään tyttöaave
Olin tämän tapahtuessa ehkä noin 10-11 vuotias. Heräsin yöllä kamalaan vessahätään ja olin juuri nousemassa sängystä mennäkseni vessaan, mutta jämähdin siihen paikkaan sillä näin sänkyni päässä istumassa pienen tytön jolla oli päällään musta vanhanaikainen leninki. Tyttö katsoi minua jonkin aikaa ja minä häntä. En siinä hieman unenpöpperössä tajunnut pelätä sitten se tyttö vaan katosi kun […]
Tarina löytyy arkistosta Idän aavetarinat
avainsanoilla 2000, 2000-luku, 2007, Kuopio, Tunnistamaton henki
Minni-kissan jäähyväislaulu
Meillä oli maailman ihanin, viisain, kaunein, todella sielukas kissa Minni. Asumme maalla, joten Minni sai olla ulkona kun halusi. Kauas se ei lähtenyt koskaan. Paitsi sen viimeisen kerran, jostain syystä. Heinäkuun viimeisenä iltana 2008 Minni lähti ulos viimeistä kertaa. Nukuin ikkuna auki, oli aamuyö kun havahduin miltei hereille, linnut aloittelivat lauluaan. Unen horroksen läpi kuulin […]
Tarina löytyy arkistosta Idän aavetarinat
avainsanoilla eläimen henki, eläinhenki, itä-suomi, kissa
Savonlinnan kummittelija
Asumme aika kaukana Savonlinnasta, noin 40 km pois päin Savonlinnasta, en nyt kerro sen kylän nimeä, mutta kumminkin.. Oikeastaan kummittelu alkoi jo Varkaudessa. Asuimme rivitalossa, joka sijaitsi aika keskustassa. Yöllä, kun kävin veljeni huoneessa, havaitsin kuinka joku tuijotti, ja askelia kuului perässäni. Kaverini olivat hyvin järkyttyneitä tästä, mutta itse olin toki jo tottunut. Pikkuveljeni jokunen […]
Tarina löytyy arkistosta Idän aavetarinat
avainsanoilla 2011, ääni, savonlinna, varkaus
Paholaisaaveet unessa
Vanhempani asuvat syrjäisellä pikkukylällä itärajan tuntumassa isossa hirsitalossa. Uusi talo sijaitsee heti parin sadan metrin päässä heidän entisestä talosta jossa mm. mummoni on asunut elinaikanaan. Tuossa talossa on säännöllisesti sattunut omituisia asioita. Noin kuusi vuotta sitten täysi-ikäinen veljeni asui jonkin aikaa vanhempiemme vanhassa talossa yksikseen. Hän kertoi aina kaiken maailman narinoista ja tavaroiden liikkumisista mutta […]
Tarina löytyy arkistosta Idän aavetarinat
avainsanoilla Kainuu, oudot tapahtumat, Paholaisaave, uni
Maatilan tuolin narinoita
Kauan sitten minun mummoni omisti ison maatila -talon. Heidän puutarhassa oli kauan ollut vanha tuoli joka narisi kun siihen istui tai kun siitä nousi. Menimme sinne kyseiseen maataloon yöksi. Tuoli vietiin keittiöön ja sitä seuraavana yönä heräsin ääneen. Aivan kuin joku olisi istuutunut tuolille ja sitten noussut… ja taas istunut… ja taas noussut… kokoajan edestakaisin. […]
Rontin kotiinpaluu
Tästähän ei ole kuin 6 vuotta, kun ensimmäiset kummittelut tapahtuivat. Olin todella nuori kun sain pienen keltaraitaisen kissanpennun. Se oli elämäni kohokohta. Olin sen kanssa onnellinen ja vietimme kaiken mahdollisen ajan yhdessä. Kesät pelloilla makoillen tai juoksenellen ja talvet vietimme sisällä takan ääressä. Minä luin paljon sankaritarinoita kissalleni. Kissan nimeksi tuli lopulta Rontti. Se oli […]
Tarina löytyy arkistosta Idän aavetarinat
avainsanoilla 2011, eläimen henki, ilmestys, joensuu, kissa
Kirpputorin kirottu peili
Ostin kirpputorilta hienon peilin joka näytti todella uudelta ja käyttämättömältä. Vein peilin kotiin ja laitoin sen kiinni huoneeni seinään. Se oli siinä jonkin aikaa ja en huomannut siinä mitään epänormaalia. Pian kuitenkin yhtenä iltana kun katsoin sängystäni peiliin näin siinä tumman hahmon. Verhot alkoivat heilua ja tunsin kylmän viiman kasvoillani. Parin kuukauden päästä näin saman […]
Tarina löytyy arkistosta Idän aavetarinat
avainsanoilla hahmo, kirpputori, peili, verhot, viima
Öinen sahamies
Tämä tapahtui loppukesästä 2006. Asuin tuolloin pikkuveljeni kanssa omistamassame rivitalokolmiossa (jonka perimme edesmenneeltä isältämme). Vuonna 2003 kyseisiin rivitaloihin tehtiin kattoremontti (ennen katto oli tasainen, mutta tuona vuonna rakennettiin ns. kolmiokatto), jonka yhteydessä oli mahdollista maksua vastaan saada oma ullakkotila. Me emme nähnet mitään tarvetta ullakolle, joten emme sitä ottaneet. Selvennettäköön ,että ullakkotila oli siis olemassa […]
Tarina löytyy arkistosta Idän aavetarinat
avainsanoilla ääni, pimeä, Saha, tyhjä talo, yö
Teinien ryyppyillan kummittelu
Olimme tapahtuma hetkellä 16-vuotiaita: minä, Maria ja Susanna (nimet muutettu) ja olimme viettämässä iltaa Susannan kotona. Susannan porukat olivat viikonlopuksi lähteneet mökille niin kuin heillä aina oli viikonloppuisin tapana. Ja me teinit tietysti käytimme tilaisuuden hyväksemme ja ryyppäsimme Susannan kotona. Susanna asui vanhassa omakotitalossa, joka kertaalleen oli palanut täysin vuosikymmeniä sitten, mutta jonka paikalle oli […]
Tarina löytyy arkistosta Idän aavetarinat
avainsanoilla 2001, äänet, joensuu, painajaiset, ryyppääminen, teinit
Outoja tapahtumia kaksiossa
Tämän kokemuksen tapahtuessa olin noin 20-vuotias ja asuin yksin pienessä kaksiossa. Havahduin jo unessa outoon ”puristusotteeseen” ja kun avasin silmäni, rymähdin siinä samassa ilmasta mahalleni takaisin sänkyyn. Käännyin nopeasti selälleni ja olin aivan hämilläni ja peloissani siitä, mitä juuri oli tapahtunut. Tuijotin vain kattoa ja hengitin kiihtyneesti. Jokin oli mahalleni nukkuessa vetänyt minua vyötäröstäni kohti […]
Tarina löytyy arkistosta Idän aavetarinat
avainsanoilla 2004, joensuu, keittiö, kuohuviini, leijunta, rikkoutunut lasi, yö
