Irvinaama - Tarinat - Henkien Talo

Tarina
Asun talossa jonka vanhempani ovat rakentaneet kahdeksankymmentäluvun alussa. Itse synnyin pian talon rakentamisen jälkeen. Moni voisi luulla että talossa joka on juuri rakennettu, ei voisi tapahtua mitään outoa eikä kummallisuuksia. Mutta kaikki alkoi siitä kun tätini kuoli syöpään yhdeksänkymmentäluvun alussa. Silloin alkoi ovista kuulua koputuksia, äitini alkoi nähdä hahmoja vaeltavan öisin talomme käytävillä. Itse kuulin jostain vaimeaa pianomusiikkia, ja asummu tosiaan omakotitalossa, eikä naapureillamme ole pianoa, vaikka olisinkin se tuskin kuuluisi noin sisälle. Pelottavin kokemukseni kuitenkin oli se, kun huonettani remontoitiin ja itse nukuin vierashuoneessa. Heräsin aamulla avaamatta vielä silmiäni, ja kuulin ihan kuin joku olisi henkäissyt vieressäni. Avasin silmäni ja näin naamani edessä irvokkaasti hymyilevät valkeat kasvot. En tunnistanut kasvoja, ja käännähdin huutaen kylkeäni, sitten katsoin heti taakseni, niin ei mitään. Ei yhtään mitään. Olento oli pieni kokoinen, hieman läpikuultava, täysin valkoinen ja sillä oli kasvoissa ihmisen piirteet. En pysty unohtamaan sitä pirullista hymyä. Tämä tarina on niin tosi kun tässä istun. Lisäksi tätini kuoleman jälkeen, on äitini puolen sukulaisille (Niin tätini oli siis äidin sisko) on tapahtunut kaikkea kummallista. Peittoa on revitty öisin päältä, tönitty, tätini ex-mies käveli yöllä hautausmaalla, ja mennessään kotiinsa nukkumaan joku hakkasi voimakkaasti ikkunoihin. Kaikkea outoa on tapahtunut ja sattunut. Kesä öisin kun käyn takapihalla savukkeella, kulkee välillä pihan poikki ihmismäisen muotoinen usva. Ja miltein aina samasta kohtaa. Tämän olen kylläkin nähnyt vain kolme kertaa että näin.