Vuokrakämpän ylimääräinen lemmikki ja ku... - Tarinat

Tarina
Kämppä, jossa asuimme noin kuusi kuukautta, vahvensi taitojani ja uskoa omaan intuitioon mitä tulee henkimaailman asioiden kanssa.

Tämä kaksio Kokkolan laitamilla oli minun ja tyttöystävänä ensimmäinen yhteinen asunto, kaksi kissanpentuakin otimme. Toisen kissan mukana tosin tuli "kolmaskin kissa" (nimi jolla sitä kutsuimme, vaikkei näille nimiä saisi antaakkaan). Kaksi vilkasta penikkaa vilahtelivat ahkerasti ympäri huoneistoa, mutta niiden ollessa maalla vanhempieni luona hoidossa, jokin vilahteli silmäkulmistamme, kävi pöydällä haistelemassa ja otti nokosia sängyllä. Kissan läsnäolon aistin esimerkiksi tullessani makuuhuoneeseen yhtäkkisenä ajatuksena: "kissa on sängyllä", katsoin sängylle, enkä tietenkään nähnyt mitään. Monesti myös tuli huudettua kissaa pois pöydältä, vaikkei "siinä ollutkaan ketään". Lähempi tarkastelu kisujen pentuaikoihin tuotti tulosta. Toisen emo oli kuollut tämän ollessa vain muutamia viikkoja vanha, liekö emo jäänyt suojelemaan pikkuistaan. Tämä kissa muuten ei ole koskaan lupsuttanut villavaatteita tai muutakaan, toisin kuin kissat yleensä erottuaan emostaan liian aikaisin. Kolmas kissa ei seurannut meitä uuteen asuntoon, ensinnäkään koska se ei ollut valosta ja valkeudesta (sitä kuulusteltiin unessa) ja toisekseen, koska se olisi voinut houkutella mukaansa toisen, paljon pahemman asukin.

Eteisen hyllyn päällä majaansa pitävä "koputtelija", piinasi meitä lähes koko asumisemme ajan. Se seurasi ja paukutteli kattoa melkein joka huoneessa. Koitimme heikentää sitä tavallisilla keinoilla, mutta millään ei ollut pysyvää, karkoittavaa, vaikutusta. Olento saatiin blokattua makuuhuoneesta ulkopuolisella avustuksella, eikä se olohuoneeseen tullut juuri koskaan. Voimiaan aina meidän katkoitustemme jälkeen se keräsi todennäköisesti metsästä, joka tuntui metsälle poikkeuksellisesti todella kylmänä ja luoltaantyöntävänä.

Onneksi nämä ovat jo takanapäin enkä niitä mielelläni muistele. Nykyinen asunto onkin jo paljon valoisampi, komerossa asuu tonttuherra ja yhtenä yönä huomasin sen tanssivan jalkopäädyssämme :) Eteisessä käy joku välillä, mutta talo on melkein sata vuotta vanha, eikä se ole häiriöksi, niin olemme antaneet asian olla.

Siinä oma tarinani. Perustuu paljon intuitioon ja jonkin asian "ymmärtämiseen", mutta itselleni kaikki oli hyvin todellista.