Muutin Laanilaan Hoikantielle kun olin 18. Tämä oli ihka ensimäinen asuntoni, jossa joutuisin pärjäämään omillani. Asunto on rakennettu 1950 luvulla. Hurjat 29 neliötä eli ainoat erilliset huoneet olivat vessa ja pieni vaatehuone. Nyt riittää taustatiedot.
Yhtenä päivänä minulla teki mieli makeaa ja päätin paistaa uunissa pakastepullaa. (huom. uunissa ei ollut lapsilukkoa)
Laitoin pullat uuniin ja käännyin ympäri,samalla puhelimeen puhuen. Yhtäkkiä alkoi haista palanyt muovi. Käännyin ja näin että minun vaaleanpunainen tiskaushanska oli uunin ja luukun välissä? Yritin aukaista luukkua, mutta se ei auennut. Revin revin ja huusin puhelimeen että nyt täytyy lopettaa! Suljin puhelimen ja otin tukevan otteen ja kiskaisin.. aukesi ihan helposti.
En ymmärrä miten hanska siihen väliin joutui ja miksei uuni auennut vasta sitten ku lopetin puhelun. Minulla oli tuolloin myös kaksi kissaa. Niitä kovasti kiinnosti vaatehuoneen oikeanpuoleinen katon nurkka. Oli joskus hankala saada niitä pois sieltä, kun katto kiinnosti niitä kovasti. Joskus aamusella kun hain vaatetta, olivat sukkalaatikot tippuneet lattialle. Pidin ovea aina kiinni,koska pelkäsin itsekin vaatehuonettani.. Yöllä kuulin monesti raapimisääntä. Kuin kissa olisi käynyt hiekkalaatikolla.
Hassua sinänsä, koska molemmat katit nukkuivat tapahtuma hetkellä vieressäni.. Seinäkellokin on yöllä vaihtanut paikkaa. Patterit olivat otettu nätisti pois ja laitettu kellon viereen kirjahyllylle. Muistan myös sen että tavarani olivat aina hukassa ja löytyivät mitä ihmeellisimmistä paikoista. Talvi-iltoina saattoi yhtäkkiä telkkaria katsellessa kuulua kova pamaus ikkunasta. Kuin lumipallo olisi heitetty ikkunaan. Piha on avara,joten ilkivallan tekijän olisi kyllä huomannut, kun valot oli sammutettuina. Kuitenkaan koskaan ketään ei näkynyt.
Radio ja telkkari olivat kans outoja kapistuksia. Milloin mitäkin häiriötä. Radiokanavat rätisivät ja telkkarin lähetys tökki. Silloin minun oli tapana huutaa jotain. “Noniin anna jo olla!” “Hei haluan katsoa telkkua” Näiden ärähtelyjen jälkeen häiriöt lähtivät. Ainakin hetkeksi.
Mitään muuta tosta en osaa selittää kun se että ikkunan pauke johtui varmaan pakkasesta…
Samaa mieltä pakkasesta. Muuta nyt ei voikaan selittää. Oireet taas sitä vanhaa kunnon poltrgeistiä.
Ehkä kävelit unissasi ja siirtelit tavaroita yms.? unissaan tekee mitä oudoimpia asioita. Mutta tuota raapimisääntä en osaa kyllä selittää….
Kuulostaa aika samanlaiselta meiningiltä kuin meillä pari vuotta sitten. Poltergeistista ilmeisesti on kyse, mutta meidän “kotiaave” oli hyvin leppoisa, vähän niin kuin tuo sinunkin aaveesi. Millainen tunnelma muuten sinulla oli ootona (paitsi että vaatehuone pelotti)?
Meilläkin kissat seurasivat näkymättömiä kulkijoita tarkkaan, varsinkin perähuoneessa missä meillä kuului meteliä, löytyi kylmä kohta ja taulut tippuivat seiniltä. Usein kissa tuijotti silmät jalkapallon kokoisina huoneen perälle ja seurasi katseellaan ikään kuin joku olisi kulkenut huoneen poikki keittiön ovelle. Tätä tapahtui lähes päivittäin.
Taisi muuten olla tolla teidän kummituksella hyvä huumorintaju