Lapsuuden kodissani, 1990-luvun lopulla koin kauhunhetkiä muutamana yönä peräkkäin. Olin 17-vuotias. Eräänä talvi-iltana havahduin huoneessani jonkun läsnäoloon. Oletin, että äiti oli tullut käymään huoneessa ja sanoin, että väsyttää.
Ei kuulunut vastausta, joten raotin peiton kulmaa. Ja siinä se oli, iso kokoinen musta “varjo”. Seisoi sängyn vieressä ääneti. Pelotti, sain jotenkin kähistyä varjolle, että mene pois. Varjo lähti pois, kulki seinän läpi. Loppuyön nukuin valot päällä.
Seuraavana yönä varjo kiusasi fyysisesti. Istui nilkkojen ja reisien päällä sekä piti olkapäistä kiinni niin etten voinut liikkua. Aloin saada kummittelusta jo tarpeekseni ja rukoilin. Osaksi rukoilin sieluparkani puolesta ja osaksi varjon puolesta, että sekin saisi viimeinkin rauhan. Rukoilin vielä suojausta itselleni ja kotiväelle. Tämän jälkeen varjoa ei enää näkynyt, toivottavasti ei tule takaisin koskaan.
Tämäkin varjokummitus muistutti etäisesti Tove Janssonin mörköä.
Huui, onkohan totta ? Ö.ö
huii jos on totta
“piti olkapäistä kiinni niin etten pystynyt liikkumaan” ?
.. Oisko stressiä tahi jottaa muuta mielenpäällä ollu niin että tälläistä olisi voinut sattua?
Tummien hahmojen näkyminen ja liikkumattomuus ovat molemmat unihalavauksen oireita
http://fi.wikipedia.org/wiki/Unihalvaus
Tuossapa ois
… Sanoisin että 100,00% varmuudella sulla ollu unihalvaus.