Tämän kokemuksen tapahtuessa olin noin 20-vuotias ja asuin yksin pienessä kaksiossa. Havahduin jo unessa outoon “puristusotteeseen” ja kun avasin silmäni, rymähdin siinä samassa ilmasta mahalleni takaisin sänkyyn.
Käännyin nopeasti selälleni ja olin aivan hämilläni ja peloissani siitä, mitä juuri oli tapahtunut. Tuijotin vain kattoa ja hengitin kiihtyneesti. Jokin oli mahalleni nukkuessa vetänyt minua vyötäröstäni kohti kattoa ja siihen herättyäni laskenut otteensa! Hetken päästä lamaannuin täysin.
En voinut liikuttaa mitään raajaani ja hädin tuskin pystyin hengittämään. Tuntui, kuin koko kroppani olisi ollut pelkkää betonia ja tunsin oloni todella apaattiseksi. En tiedä menetinkö tajuntani vai nukahdinko, mutta aamulla säpsähdin hereille ja olin taas “voimissani”. Tosin tuota ilmasta sänkyyn mätkähtämistä en ole unohtanut. . .
Samassa asunnossa muutamia kuukausia myöhemmin tapahtui myös erään yön aikana outoja. Ystäväni oli muuttanut asumaan luokseni erottuaan poikakaveristaan. Vietimme hieman kosteaa iltaa kämpillämme ja baarissa. Baarista kotiin tultuamme joimme vielä muutamat bisset ennen kuin menimme unille.
Aamulla heräsin kamalaan janoon ja suunnistin keittiöön vettä hakemaan. Huomioni kiinnittyi ensimmäisenä rikkoutuneeseen kuohuviinilasiin (!) ja sen takana olevaan mikroon, jonka johto oli irti seinästä. Kuohuviinilasin näkeminen pöydällä oli outoa jo sinänsä sillä emme koko iltana juoneet kuoharia saatikka juoneet mitään kuohuviinilasista. Lasit sijaitsivat pölyyntymässä eräässä keittiön kaapeista. Kaikista omituisinta oli, ettemme löytäneet mistään sirpaleita! Lasi oli rikkoutunut kahtia, mutta sirpaleita ei löytynyt mistään.
Pengoimme kaikki roskakorit läpikotaisin ilman tulosta. Toinen outo asia oli tuo mikron irtonainen johto. Kumpikaan meistä ei koskaan irrottanut mikron johtoa seinästä ja sen yön aikana sen oli “joku” ottanut seinästä pois.