Oli talvi, ja leikin ulkona kaverini Reetan (nimi muunnettu) kanssa. Me molemmat olimme huomanneet puiden takana punaiset valot.
Paljon vanhempana kuin kaverini tiesin, että kyseessä voi olla puhelintornin punaiset valot. Mutta muistin, ettei tuolla suunnassa mitään tornia ollut. Sanoin Reetalle,että vaihtaisimme huomenna leikkipaikkaamme, ja arvatkaapas mitä: Punaiset valot olivat seuranneet! Ne katsoivat meitä aina uusissa ja uusissa leikkipaikoissa. Mutta nyt niitä ei kesän aikana ole näkynyt, mutta pelkään, että talvella taas ne ovat ilmestyneet samoisen metsän samoisiin paikkoihin pimeyden keskelle tarkkailemaan meitä hälveten ja lähestyen…
Tämä tarina tapahtui samoisena vuonna samassa leikkipaikassa kyseisen Reetan kanssa. Olimme talvella ulkona,kunnes yht’äkkiä näin rusakon juoksevan tasaisen ja siistin lumikohdan ylitse, ja katoavan sitten metsään, kuin tyhjästä. Menin katsomaan sen jälkiä, mutta kuten jo arvatakkin saattaa, lumessa ei ollut jälkiä! Olimme Reetan kanssa mykistyneitä, kunnes lähdimme juosten koteihimme.
Tämäkin tarina tapahtui samana talvena,jota olen siis alkanut kutsua “kummitustalveksi”.
Olin (tuttuun tapaan) Reetan kanssa pihalla. Katselin pimeään metsään katuvalojen suuntaan. Katsoin yhtä puuta. Sitten näin,kun joku musta olento ihan SELVÄSTI juoksi puun takana ja katosi. Huusin Reetalle näkemäni ja juoksimme koteihimme turvaan.
Saatamme kuulostaa Reetan kanssa lapsellisilta,mutta en ikinä unohda näitä kamaluuksia,(eikä varmaan Reettakaan…)