Tiedettä : Aaveet valokuvissa - Artikkelit

Teksti
Fraklin D. Roosevelt sanoi aikoinaan ettei meillä ole mitään muuta pelättää kuin pelko itse. Tässä hän oli varsin oikeassa sillä suurin pelko, joka aiheuttaa mysteerejä, arvoituksia, aaveita ja pelkoja on tuntemattoman pelko. On aina helpompi pistää tapahtumat ja asiat henkien syyksi kuin etsiä tieteellistä selitystä asioille.

Tässä artikkelissa aion masentaa teidät. Aion kertoa ettei ole olemassa energiapalloja, ei ole olemassa valokuvissa näkyviä aaveita, keijuja tai muitakaan ökömönkiäisiä. Kivahan se olisi,jos meidän ympärillämme pyörisi muutakin kuin radioaaltoja ja EM-kenttiä, mutta ikävä kyllä aaveet ovat plörinää. Ainakin valokuvissa.

Kerron tässä esimerkkeinä muutamia tunnettuja aavetyyppejä. Ensinnäkin vaikkapa nämä energiapallot. Kyseessä on ilmiö, joka näkyy valokuvissa useimmiten ihmisten taustalla hohtavana pallon muotoisena sumeana kohteena, joka kuvassa näyttää kooltaan useimmiten pesäpallosta jalkapalloon.

Aavetutkijat sanovat tätä energiapalloksi. Minä sanon tätä heijastumaksi.

Jokainen joka on joskus kuvannut pölyisessä huoneessa, kesäisenä päivänä kun siitepöly on ilmassa tai talvella, kun lumi sataa, on saanut kuviinsa näitä "energiapalloja" ja lähes poikkeuksetta aina kamerassa on ollut käytössä salama.

Kameroiden salamoilla on sellainen mielenkiintoinen ominaisuus, että kun ne välähtävät, ne valaisevat pienimmätkin kohteet hetkellisesti hyvin kirkkaaksi, kuten esimerkiksi pölyhiukkaset. Salaman osuessa linssin lähelle leijaileeseen pölyhiukkaseen kameran tarkentuessa pääkohteeseen, syntyy sumea (tarkentamaton) hehkuva pallomainen ilmiö, joka ei ole mitään sukua aaveiden kanssa; lähinnä pölypunkkien.

Toinen energiapallojen aiheuttaja on heijastuma. Koettakaas vaikka itse. Kevätaamuna, kun aurinko paistaa niin, että valo heijastuu vähän kiiltäviltä pinnoilta, siristäkää silmiänne ja huomaatte että näettekin energiapallon äskeisen auringonheijastuksen kohdalla.

No; kuulen jo vastarannan kiiskejä jotka kohistelevat että ovat nähneet valokuvissa muitakin aaveita kuin energiapalloja. Olen minäkin. Olin eräänä myöhäissyksy-yönä hautausmaalla kaverini kanssa valokuvailemassa, kun huomasimme jälkikäteen valokuvissa ihmisen kokoisia usvankaltaisia pilviä, joita ei kuvatessa näkynyt paikalla.

Aaveita? Kas kun ei Osama Bin Laden. Aaveilla ja Osamalla on se yhteinen juttu, että kummatkin ovat vaikeita löytää, ja vain toinen on todellinen asia. Osama tietenkin siis.

Kyseinen ilmiö johtui hengityksestä, joka höyrysi juuri sen verran, että kuvatessa sitä ei huomannut, mutta kun salama osui siihen, se näkyi "aaveena".

Valokuvissa on kautta aikojen havaittu valojen ja varjojen leikkejä, osa näkyy aavemaisina kasvoina (kuten Mars:n kasvot), osa hahmoina. Kuten Mars:n kasvot, ovat kaikki ne ihmismielen ja varjojen yhdistelmiä. Ihmismieli pyrkii yhdistelemään näkemänsä kohteen ääriviivoja, pisteitä ja muita elementtejä saadakseen siitä muodon, ja useimmiten aivot järjestelevät kohteen sen näköiseksi mikä tulee lähinnä mieleen, kuten esimerkiksi nämä kasvot.

Lisäksi näiden virhehavaintojen lisäksi on paljon huijareita liikkeellä. Maailmassa on varmasti satoja tuhansia aavekuvia, joista 99% on myöhemmin kohun jälkeen todettu väärennetyiksi. Ihmiset kun haluavat tulla kuuluisaksi tavalla jos toisella.

Aaveita on aina nähty valokuvissa ja tullaan vielä varmasti näkemään. Jokaisen itseään kunnioittavan tutkijan pitääkin muistaa kysyä itseltään seuraava kysymys ennenkuin julistaa aavekuvastaan :

Miksi kaikki aavekuvat ovat niin huonolaatuisia tai sumeita ettei aaveita erota kunnolla? Kiitän mielenkiinnostanne.